Art of Hosting – DNA?

Art of Hosting on enemmän kuin työkalupakki, se on yhteisluomisen filosofia, jonka alle voi sijoittaa lukuisia osallistavia menetelmiä. Se tarjoaa käytännöllisiä portteja, jotka mahdollistavat yhdistymistä yksilössä, yhteisössä ja yhteiskunnassa. Lähtökohtana on yhteys itseen, muihin ja yhteiseen viisauteen, lopuksi sen näkyväksi tekemistä. Prosessien vaiheet vaikuttavat siihen, millaisia osallistavia työkaluja käytetään.

Osaksi tämä kaikki on näkyvää, ja tuottaa näkyviä lopputuloksia kuten tapahtumia, kokouksia, koulutuksia ja opetusmateriaalia ja muuta näkyvää sadonkorjuuta, mutta suuri osa työstä on myös näkymätöntä: syntyy verkostoja, yhteisöllisyyttä, ihmisten välisiä yhteyksiä, muutosta, luottamusta. Suunnitteluprosessit kattavat sekä näkymättömän että näkyvän puolen. Elämme yhteisessä kentässä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta kuten hyvässäkin rakennuksessa, myös Art of Hosting-filosofiassa on vankka ja selkeä perusta ja juuret, josta hyvä pääsee kasvamaan.

community_hands_and_earth (1)

                                                                                                    Neliulotteinen johtaminen  – Four Fold Practice

Perustana on neliulotteisen johtamisen käsite, josta muut osatekijät (prosessien suunnittelu, osallistavan työkalut, sadonkorjuu) kumpuavat. Johtamisen kokonaisuus koostuu neljästä ns. holonista: johtamisen elementeistä, jotka ovat itsenäisiä, mutta jatkuvassa yhteydessä toisiinsa. Jokaisen ulottuvuuden välissä on aaltomainen siirtymävaihe, joka on yhtä lailla tärkeä: edellinen ulottuvuus edesauttaa seuraavan ulottuvuuden ominaisuuksien vahvistumista. Samalla eri ulottuvuuksien keskinäinen painotus etsii jatkuvasti tasapainoa sen suhteen, mitä ominaisuuksia prosessi kutsuu esiin. Johtamismallia voi pitää myös oman kasvun polkuna. 

1. Itsensäjohtaminen: miten olet läsnä?

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ulkoisessa ja sisäisessä maailmassa ei ole erillisiä seinämiä. Maailma on monen asian todellisuus ja jokaisella on merkitystä. Miten tasapainoisesti olet itsessäsi? Millaisessa sisäisessä asennossa saavut paikalle? Miten tulet läsnäolevaksi silloinkin, kun paineinen ja stressaava tilanne uhkaa jalat alta, tunteet ja ajatukset muualle?

Millaista sisäistä dialogia sinussa tapahtuu? Onko omaan latautumiseesi tarpeeksi aikaa? Kuunteletko kehosi viestejä? Meditoitko, vaellatko metsässsä, tanssitko, kirjoitatko? Miten toimit, kun meno muuttuu hektiseksi ja yllätykselliseksi?

Fasilitaattori on alusta, jonka tehtävänä on tarjota mahdollisimman otolliset olosuhteet yhteiselle prosessille. Se mikä pyrkii tapahtumaan pääsee tapahtumaan. Avoin ja rento asenne auttavat paljon: viaton ihmettely yhteisen tarkoituksen äärellä edesauttaa avoimen asenteen nostamista myös osallistujissa. Hyvän olon ja avoimen sisäisen asennon säilyttäminen ovat jatkuva tietoisuuden kasvun pikatie.

Origin68-Human-Being-T-Shirt1

Silta itsensäjohtamisesta kohti osallistumista rakentuu tietoisen oppimishalun ja lapsenomaisen uteliaisuuden säilyttämisen kautta. Välillä osallistumisen ja keskusteluiden houstaamisen roolit voivat mennä päällekkäin.

2. Osallistuminen: miten olet läsnä ja osallistut?

Osallistuminen on olemista yhteisen tarkoituksen äärellä. Miten vaikutan kokonaisuuteen? Rakennanko tarkoitusta ja tuenko muiden läsnäoloa? Miten oma tasapainoni vaikuttaa osallistumiseeni ja muiden osallistumiseen? Kuinka hyvin olen läsnä ja kuulen ja ymmärrän muiden ajatuksia ja kokemuksia?

Halu oppia ja uteliaisuus ovat hyviä keinoja saada sisäinen tuomitsija hiljenemään. Avoimuus ja rehellisyys auttavat pysymään yhteisen tarkoituksen äärellä. Tietoinen kuuntelu ja läsnäolo helpottavat myös sen tunnistamista, milloin keskustelussa tapahtuu merkittävä käänne ja on hyvä pysähtyä tai kysyä lisää.

Siirtymävaihe osallistumisesta keskusteluiden fasilitoimiseen vaatii pelon voittamista, luottamista yhteiseen kannattelun voimaan. Fasilitaattori ei ole koskaan yksin. Osallistujat ovat myös keskustelujen kannattelijoita. 

3. Keskusteluiden kannattelu ja fasilitointi: miten luot tilan, jossa osallistujat voivat rentoutua ja venyä uusien ajatusten äärelle? Millaista menetelmä- ja prosessiosaamista sinulla on käytössäsi?

Tekemällä oppii. Luottamus itseä ja muita kohtaan vahvistuu; luotat että osaat ja opit luottamaan ihmisten ainutkertaisuuteen. He tuottavat viisautta, joka syntyy yhteisen ajattelun tuloksena.

Ryhdy fasilitoimaan keskusteluja, kun olet valmis. Se voi aluksi tuntua hyppäykseltä avantoon. Olet tekemisissä prosessien peruselementin kanssa,  kaaoksen ja järjestyksen välitilan, jossa usein tapahtuu jotain yllättävää.

Opit lisää teoriaa ja sovellat työkaluja käytäntöön. World Cafe, Open Space, piiri, arvostava haastattelu, kollektiivinen tarinankerronta, yhteisluovat suunnitteluprosessit, systeeminen ajattelu. Prosessien ja sadonkorjuun suunnittelun eri vaiheet tulevat tutummiksi. Näet prosesseja moniulotteisemmin ja erotat niistä vivahteita ja vaiheita. Tunnistat ajassa liikkuvien kysymysten ituja. Kaiken ohella sinä opit jatkuvasti jotain – itsestäsi ja muilta.

Fasilitaattorin kasvu kohti yhteisluovaa työskentelyä vahvistaa kykyä nähdä kollegojen erilaisia vahvuuksia siten, että ne tulevat esiin ja hyödynnetyiksi. Merkittävien kysymyksien tunnistaminen ja rohkeus niiden esiinnostamiseen vahvistuu. 

Learning Village Copenhagen

4. Yhteisluominen: miten luot merkityksellisiä keskusteluita yhdessä muiden fasilitaattorien kanssa? Miten tuet toisten vahvuuksia ja vahvistat yhteistä kannattelua ja ajattelua?

Art of Hosting- prosessit perustuvat yhteistyöhön; fasilitaattoreita on aina enemmän kuin yksi.  Suurin harjoitus onkin fasilitoida ja tehdä yhteistyötä kollegojen kanssa.

Miten olet osa oppivaa yhteisöä ja tuet viisaan yhteisön syntymistä? Siihen sisältyy kaikki: itsensä johtaminen, osallistuminen, muiden houstaajien kannustus ja tukeminen, toisten vahvuuksien näkeminen ja sitä kautta oppivan yhteisön rakentaminen.

Erillisistä minä-olennoista tulee me-olento.  Mahdollistamme yhteisön täyden potentiaalin. Yhteinen tie antaa paljon. Itsenstä johtamista, tasapainoilua, kuuntelua ja rohkeutta. Parhaimmillaan jokainen voi “levätä” yhteiskannattelun tilassa ja suunnata energiansa siihen, mikä tuntuu oikealta. Yhteiskannattelu on myös haaste: mitä tapahtuu ytimessä, heijastuu kokonaisuudessa. Jos fasilitaattoritiimi on ristiriitainen, se vaikuttaa myös lopputulokseen.

Kannattelun kautta fasilitaattorit tukevat tietoisemman yhteisön syntymisessä. Parhaimmillaan siitä tulee viisas, itseään kuunteleva yksikkö. Se luottaa kokonaisuuteen, osaa purkaa jännitteitään luovasti, ilmaisee ajatuksiaan ja käyttää resurssejaan viisaasti.

Sitoutuminen omaan kasvuun on merkittävä perusta myös vahvemmalle yhteistoiminnalle. Ensimmäisen ja neljännen “holonin” – itsensäjohtamisen ja oppivan yhteisön luomisen välillä – tapahtuu tiivistymistä. Yhteisluominen erilaissa kokoonpanoissa toteutuu harmonisemmin. Palvelutehtävä paremman kokonaisuuden luomiseksi on yhteistyön suurin tarkoitus: persoonat hioutuvat ja vahvistavat yhteistä viisautta.

IMG_4151

Kolme asiaa tapahtuu kaiken aikaa: harjoittelu yhdistyy teoriaan ja osallistavien työkalujen käyttöön.

Yhteinen tarkoitus toimii kompassina

Yhteisten prosessien tärkeitä elementtejä ovat roolittomuus ja kokonaisuuden kannalta parhaan mahdollisen suunnan löytäminen. Jokainen prosessi on räätälöity. Tekemisen tärkein motiivi on kokonaisuutta palveleva tarve ja siitä kumpuava tarkoitus. Ihmisverkostot syntyvät kaikkia yhdistävän tarpeen ympärille. Kompleksisessa ja itseorganisoituvassa ympäristössä yhteydet voivat olla yllättäviä ja luoda nopeastikin erilaisia yhteistyöprosesseja. Ne myös tuottavat sellaisia ratkaisuja, joita hierarkkinen järjestelmä ei löytäisi. Perinteisen roolijaon sijaan etsitään yhteistä viisautta, jossa jokaisella osallistujalla on tasavertainen merkitys. Inspiraatio ja innostus ovat tärkeimpiä suunnannäyttäjiä.

Art of Hosting-fasilitaattorit pyrkivät kuuntelemaan sitä, mikä on jo syntymässä ja tekemään sen näkyväksi. Yhteisluodun suunnittelun kautta etsitään yhteisön tarvetta parhaiten palveleva tarkoitus, luodaan sille osallistava prosessi ja tehdään syntyvä sadonkorjuu näkyväksi. Jokaisella osallistujalla on yhtä suuri merkitys viisaan lopputuloksen syntymiseen.

Prosessien tietoinen rakentaminen

Fasilitointiprosessi kattaa suunnan, jota kohti ollaan menossa. Lopputulosta ja tarkkaa tavoitetta ei sen sijaan sanallisteta, jotta sen minkä pitää tapahtua, voi toteutua ilman rajoittavia oletuksia. Tarkoituksen löytäminen on pientä sipulinkuorintaa, sillä usein tarpeiden joukko osoittaa todellisen tarkoituksen ja suunnan vasta, kun ne on yksilöity tai niitä katsellaan eri näkökulmista. Art of Hosting-ajattelussa pyritään kurkistamaan verhon taakse, löytämään sellainen tarkoitus, joka yhdistää tarpeet ja voidaan muokata eri viiteryhmiä koskettavan kysymyksen muotoon.

Prosessien tietoinen rakentaminen syntyy yhteisluovan suunnitteluprosessin kautta, johon Art of Hosting tarjoaa hyviä työkaluja. Suunnitteluprosessi on samalla myös oppimismatka sekä fasilitaattorien että prosessin asianomistajien kesken. Kaikessa työskentelyssä, sekä suunnittelussa että fasilitointitapahtumassa, on aina avaava, emergentti ja sulkeva vaihe. Lopullinen paletti eri vaiheisiin soveltuvista menetelmistä valitaan mahdollisimman lähellä itse tapahtumaa, jotta yhteisluovan prosessin eri elementit ovat tulleet näkyviksi. Menetelmien valinnassa huomioidaan ennen kaikkea prosessin tarpeet, tarkoitus ja osallistujia parhaiten palveleva sadonkorjuu.

Vuorovaikutus ja dialogi:                                                                                  
Mihin kiinnität huomiota? Miten ilmaiset ajatuksiasi? 

Jotta asiat voisivat löytää kokonaisuuden kannalta parhaan suunnan, tapahtuu kohtaamisia ja keskusteluja. Fasilitaattori rakentaa tätä näkymätöntä kenttää kommunikointinsa ja läsnäolonsa kautta. Sanojen merkitys on suuri. Toisaalta mikään ei kuulosta aidolta, ellei siinä ole sisältöä ja sydäntä mukana. Oikeita sanoja ei voi opetella, sisäinen todellisuus heijastuu olemiseen.

Etsimme hyvää ja kiinnitämme huomiota siihen, mikä toimii ja tuottaa hyvän lopputuloksen. Sisäinen asento on arvostava, utelias ja oppiva. Rehellisyys, avoimuus ja rohkeus sanoittaa vaikeitakin asioita auttaa kokonaisuutta. Varjojen rakentava nostaminen valoon tarjoaa positiivista muutosvoimaa.

Itsensä johtamisen merkitys on jatkuvasti tärkeässä roolissa: millaisessa sisäisessä asennossa saavun paikalle ja kannattelen keskustelua?

Piirityöskentelyn kolmea ohjetta voi pitää kaikessa kommunikoinnissa hyvinä ohjenuorina:

puhu tietoisesti, tapahtuman tarkoitus huomioiden

keskity kuuntelemiseen

huolehdi kokonaisuuden hyvinvoinnista

FullSizeRender (32)

Kuvat:

Kirsi Joenpolvi                                                                                                                                      Learning Village Copenhagen 2012

Kansainvälinen Art of Hosting-verkosto

 

Advertisements

8 Breaths of Process Design – prosessisuunnittelun apuväline

Alkukipinöistä tietoisuuden kasvuun

8 Breaths of Design  on Art of Hosting- prosessien kokonaisvaltaisin suunnittelun apuväline, joka pitää sisällään suunnittelun, toteutuksen sekä sadonkorjuun jälkeisen reflektoinnin. Erona toiseen samantyyppiseen, ns.kaordisiin askelmerkkeihin (kts. artikkelini Chaordic Stepping Stones- askelmerkit järjestyksen ja kaaoksen reunalla.) 8 Breaths of Design kattaa myös tapahtuman jälkeisen sadonkorjuun ja reflektoinnin.

Matka kahdeksan (tai versiosta riippuen kuuden tai seitsemän) henkäyksen välillä tehdään aina kaaoksen ja järjestyksen rajapinnassa.

 

Chaos Order Chaordic

Perinteiseen suunnitteluun verrattuna osallistavan prosessin suunnittelu on matkustamista karttapisteiden välillä. Jokaista eteentulevaa asiaa ei voi ennustaa etukäteen eikä kaikkeen voi varautua yksityiskohtaisesti. Tärkeintä ovat kompassi (tarkoitus), hyvät kysymykset, yhteinen läsnäolo sekä tietenkin oikeat matkakumppanit. Osa prosessista tapahtuu vaistoja seuraamalla.

Yhteistä matkan kaikille etapeille on vahva yhdessäluomisen teema. Aluksi kutsuvan ryhmän kesken, sitten ydinryhmän ja viiteryhmien edustajien kesken ja lopulta tilaisuuteen osallistuvien kesken.Tapahtuman jälkeinen sadonkorjuu, reflektointi ja pitempiaikaisen viisauden syntyminen vaativat yhtä lailla yhdessäluomista, silloin laajempien verkostojen kesken. Ilman niitä joille prosessista ja sen esiinnostamista teemoista ja tärkeistä kokemuksista voi jakaa, syvempi systeeminen oivallus ja tietoisuuden kasvu eivät saavuta täyttä potentiaaliaan.Kollektiivisen viisauden rakentuminen  vaatii yhteistä pohdintaa ja kannattelua. Pidemmällä aikavälillä jakaminen saa uusia kerroksia, ja kiteytykset luovat pohjaa seuraaville prosesseille.

                              Show up

                                   Be present

                                       Tell the Truth

                                               Let go of it

                                           – Angeles Arrien – 

Jokainen kahdeksasta henkäyksestä pitää sisällään avaavan, emergentin ja sulkevan vaiheen. Henkäys on aalto, jossa tutkitaan kysymyksen muodossa tapahtuman kannalta oleellisia asioita. Usein yhden tapaamisen tai keskustelun aikana keskitytään yhteen tai korkeintaan kahteen aaltoon. Prosessisuunnittelussa kolme ensimmäistä tapahtuvat ennen fyysisistä tapahtumaa, toiset neljä-viisi tapahtuman jälkeen. Kokonaisuudessaan kahdeksan henkäystä ovat mikroprosesseja, jotka muodostavat katkeamattoman ketjun allaolevan kuvion sisään.

 

Chaordic process

Henkäys = avaava, emergentti ja sulkeva tila

Avaavaa prosessia kutsutaan divergentiksi. Mennään kohti tuntematonta, avataan tietoisesti uusia ovia, ollaan avoimia  ideoille, annetaan tilaa luovuudelle. Liian tiukka minuuttiaikataulu voi tappaa hyvän avaavan prosessin.

Avaavan vaiheen jälkeen tullaan vyöhykkeelle, jossa asioita ja ideoita alkaa pulpahdella pintaan. Ollaan emergentissä vaiheessa. Usein ennen selkeyttä saattaa tuntua kaaosmaiselta, mutta varjoillakin voi olla hyviä tarinoita ja viisautta kerrottavanaan. Emergentin vaiheen runsaus, epätietoisuus ja hetkellisyys tarjoavat ponnahdusvoimaa selkeyttä kohti.

Kun taustatietoa on tarpeeksi, edetään sulkevaan, konvergenttiin vaiheeseen. Valitaan etemisreittejä, tehdä suunnitelmia, lyödään lukkoon aikatauluja.

Luovasti ajatellen em. askelmerkkejä voi käyttää sisäkkäin 8 Breaths of Design´n kanssa. Askelmerkit toimivat kompassina fyysiseen tapahtumaan asti, mutta 8 Breaths of Design auttaa hahmottamaan kokonaisprosessia myös fyysisestä tapahtumasta eteenpäin.

I henkäys: tunnistaminen

Jokin asia alkaa kutkuttaa. Se pyörii päässäsi, yhdistyy asioihin joita teet. Kerrot siitä muille, asia alkaa kiinnostaa muitakin. Aihe liittyy tarpeeseen, johonkin joka kaipaa selkeyttä tai tasapainoa. Joskus tämä vaihe tapahtuu hitaasti, joskus se on kytenyt pinnan alla pitkään. Yhteinen sitouminen työhön saattaa ryöpsähtää pintaan nopeastikin. Kun sitoutuminen on tapahtunut, syntyy kutsuva ryhmä (Calling Team). Portti toiseen henkäykseen alkaa aueta.

Ensimmäinen henkäys yhdistyy kolmeen ensimmäiseen askelmerkkiin (Chaordic Stepping Stones) seuraavien kysymysten muodossa:

Tarve: mikä tarve projektilla/tapahtumalla on?

Tarkoitus: mikä projektin tarkoitus on?

Periaatteet: millaisia periaatteita yhteisessä työskentelyssä on?

Yhdessäluomista tapahtuu kutsuvan ryhmän sisällä.

II henkäys: selkeys

Keitä muita tarvitaan kannattelemaan ideaa? Mikä on idean syvempi päämäärä?

Miten päästään tarpeesta tavoitteeseen? Millaisia ihmisiä tarvitaan mukaan? Kenellä on kokemusta ja intohimoa saavuttaa se päämäärä, jota projekti tai hanke edustaa?

Ideasta tulee selkeä, mukaan tulee lisää kannattelijoita. Muodostuu ydinryhmä (Core Team.)

Yhteys neljänteen ja viidenteen askelmerkkiin rakentuu seuraavien elementtien muodossa:

Ihmiset: mille viiteryhmille työ voisi olla merkityksellistä? Ketkä kuuluvat ydinryhmään, ketkä sidosryhmiin, keitä halutaan mukaan osallistujiksi? Ketkä ovat kiinnostuneita kuulemaan työstämme? Kuka vaikuttaa projektin resursseihin? Kuka tekee päätöksiä? Kenen osaamista ja intohimoa tarvitaan?

Sadonkorjuu: millainen sadonkorjuu tekee työstä merkityksellistä?Millainen sadonkorjuu palvelee em. viiteryhmiä? Millaiset sadonkorjuualustat olisivat tapahtumalle hyödyllisiä? Millainen palautemenetelmä tukisi ja nopeuttaisi oppimista ja suunnitelmien toteuttamista? Tärkeää muistaa: onnistuneen sadonkorjuun suunnittelu on vähintään yhtä merkityksellistä kuin onnistuneen kokouksen.

Käsite: miltä projeti näyttää lentokoneesta katsottuna? Millainen symboli tai kuva kertoo sen ominaispiirteistä?

Rajoittavat oletukset: mistä pitää luopua samalla kun luodaan uutta? Mitä huolia tai pelkoja nousee esiin kohti uutta ja tuntematonta? Millaisia olisimme ilman niitä?

Yhdessäluomista tapahtuu ydinryhmän sisällä.

III henkäys: kutsuminen

Kutsumisprosessi on ollut käynnissä jo kauan ennen kuin fyysinen kutsu lähtee maailmalle. Yhdessäluominen ja keskustelut ovat antaneet selkeyttä työn tarpeesta, tarkoituksesta ja viiteryhmistä.

Missä kokoontuminen tapahtuu? Millainen viesti valitulla paikalla voisi olla?Miten kutsu palvelee projektin tarvetta ja tarkoitusta? Ketkä ovat kutsujia? Millainen kutsu houkuttelee tiettyjä sidosryhmien edustajia?Mitkä viestintäkanavat tavoittavat heidät parhaiten? Näihin kysymyksiin on hyvä palata yhä uudelleen.

Askelmerkeistä seitsemäs on selkiintymässä:

Rakenne: Millainen rakenne palvelee tarvetta, tarkoitusta, houkuttelee osallistujia osallistumaan tapahtumaan ja sopii yhteen tapahtuman konseptin kanssa?

Yhdessäluomista tapahtuu viiteryhmien ja potentiaalisten osallistujien kanssa.

IV henkäys: tapahtuma

Tapaaminen osallistujien kanssa. Oikeat ihmiset saapuvat paikalle. Tapahtuu se, minkä kuuluukin tapahtua.

Käydään keskusteluja valitun rakenteen kannattelemana. Tutkitaan kutsuvaa kysymystä, etsitään yhteistä tarkoitusta ja suuntaa. Annetaan sadonkorjuun syntyä.

Kaikkia askelmerkkejä yhdistävää yhteisluomista tapahtuu osallistujien ja ydinryhmän kesken.

V henkäys: sadonkorjuu

Korjataan sato. Tehdään viisaita päätöksiä seuraavista askelista. Jaetaan sato kaikkien siitä kiinnostuneiden kanssa.

VI henkäys: action!

Toteutetaan keskustelujen perusteella syntyneitä päätöksiä. Suoritetaan tietoista seurantaa, jatketaan oppimismatkaa. Pidetään mielessä kokonaisprosessin tarkoitus. Tuetaan parhaalla mahdollisella tavalla itseohjautuvuutta.

VII henkäys: reflektointi ja oppiminen

Pohdintaa ydintiimin ja tärkeimpien viiteryhmien kesken: mitä olemme oppineet? Olemmeko löytäneet yhteyden tarpeisiin ja tarkoitukseen? Mitkä ovat seuraavat pitkän ajan tavoitteet? Mitä niistä voisi seurata? Onko jotain, mitä pitäisi tehdä nyt?

VIII henkäys: yhdistäminen tietoisuuteen

Kaikki kahdeksan henkäystä ovat mikroprosesseja, jotka sijoittuvat jättikokoisen avaavan, emergentin ja konvergentin prosessin sisälle.

Koettu prosessi on osa kokonaisuuden virtaa, joka kasvaa ja muuttuu joka hetki. Kun tapahtumista on mennyt tarpeeksi aikaa, mennyt saa uuden merkityksen. Se tulee osaksi tietoisuutta – sekä yksilö- että kollektiivisella tasolla. Prosessin osapuolet hengittävät kokemusta tietoisuuteensa ja vahvistavat näkymätöntä yhdessäluomisen kenttää. Jalostunut kokemus muuntuu viisaiden päätösten pääomaksi.

 

8 Breaths of Process Design

 

Kuvat: Art of Hosting network

 

Chaordic Stepping Stones – askelmerkit järjestyksen ja kaaoksen reunalla

stepping-stones

Minua on aina kiinnostanut, mitä ryhmien taustalla tapahtuu. Mikä toimii, mikä ei – ja miksi? Energian laki toimii joka tapauksessa, olipa kyseessä sitten oma elämä, organisaatio tai muu kokonaisuus, joka on osa elävää systeemiä. Omanlaisensa salapoliisitehtävä on siis miettiä, miksi jotkut asiat menevät mönkään tai sitten loistavasti. Onko kenties rynnätty liian nopeasti sulkevaan, konvergenttiin vaiheeseen ja toiminnan tarve on jäänyt epäselväksi tai – kun kaikki meni nappiin, oliko kyse hyvästä systeemisestä suunnittelusta ja onnekkaista sattumista?

Osallistavat prosessit tapahtuvat pääosin ihmisten kanssa, ja silloin mukaan tulee myös muuttuja X. Arvaamaton elementti, joka antaa elämälle mielenkiintoisen lisämausteen. On myös niin erilaisia ihmistyyppejä. Jotkut saavat siivet alleen, kun päästään puhumisesta tekemiseen, toiset pohtivat asioiden taustoja syvällisemmin ennen kuin tekevät mitään.

Fasilitoinnissa hauskaa on juuri se, että kaikki tekemisen vaiheet ovat tärkeitä. Myös erilaisilla ihmisillä on tärkeä merkitys. On vain tunnistettava, milloin mikäkin vaihe on valloillaan, ja tuettava kulloinkin tarvittavaa maaperää ja toimintatapoja. 

Askelmerkit kaaoksen ja järjestyksen reunalla

Art of Hosting-työskentelyfilosofiassa pysytellään tietoisesti kaaoksen ja järjestyksen rajapinnalla. Suunnittelu on spiraalinomaista ja monikerroksista, ja moneen asiaan palataan yhä uudelleen.

Kaaoksen ja järjestyksen reunalla tapatuvissa prosesseissa on aina kolme eri vaihetta; avaava (divergent), itseohjautuva (emergent) ja sulkeva (convergent).

Chaos Order Chaordic

Jos mietitään esimerkiksi tulevaisuudessa toteutettavaa tapahtumaa,  Chaordic Stepping Stones toimii kompassina avaavan vaiheen läpi ja antaa suuntaa emergenttiin tilaan asti, joka on itse tapahtuma. (Tästä lisää artikkelissa 8 Breaths of Design.)

Askelmerkit muodostavat sopivan väljän strategisen suunnittelualustan projekteille, joiden lopputulosta ei voida ennustaa, mutta joiden tarkoituksena on valjastaa kollektiivinen älykkyys tuottamaan mahdollisimman hedelmällinen sato.

Jokainen askelmerkki sisältää kysymyksen, johon vastaamalla aktivoidaan seuraava astinkivi. Toisaalta vaiheita tarkennetaan ja käydään läpi useampaan kertaan, joten kyseessä on myös itseään ruokkiva spiraali, jonka ympärillä harjoitetaan jatkuvaa yhdessäluomista.

1. Tarve

Mikä on tapahtuman/projektin tarve, mikä siinä aiheuttaa värinää kutsujissa? Mikä pelottaa niin houkuttelevasti, että siihen tartuttava vaikka haasteitakin on tiedossa? Tässä vaiheessa tarpeita voi olla useampiakin eikä niiden listaamista kannata karsia.

cropped-wheatgrass-juice-benefits4.jpg

2. Tarkoitus

Mikä on tapahtuman tarkoitus? Millainen lause kokoaisi tarpeet selkeään ja kattavaan muotoon? Voiko ne pukea kysymykseksi, joka tiivistäisi asian ytimen? Työskentelyn keskiössä oleva Calling Question-kutsuva kysymys- tekee vahvasti tuloaan. Selkeyttä etsiessä on hyvä palata uudelleen tarpeisiin ja etsiä sieltä punaista lankaa.

2013-08-07 18.18.45 Oken kanssa melomassa

Chaordic Stepping Stones on spiraalinomainen ketju, jossa tarkoitus saa ravintoa sekä sitä edeltävästä että seuraavista askelmerkeistä, erityisesti tarpeista ja ihmisistä.

3. Periaatteet

Mitkä ovat tapahtumaan liittyvät työskentelyperiaatteet? Miten ne liittyvät tarpeisiin ja tarkoitukseen? Jos mahdollista, ne olisi hyvä kertoa myös kutsussa, jotta osallistujat ovat tietoisia, millainen tapahtuma on tulossa. Se voi myös lisätä heidän kiinnostustaan.

periaatteet

4. Ihmiset

Keitä tämä värinää aiheuttava asia erityisesti koskee? Millaisista alaryhmistä on kysymys? Visuaalisesta kartasta on usein apua sidosryhmien hahmottamisessa.

Ketkä ovat kutsujia, ketkä kuuluvat ydintiimiin, ketkä sidosryhmiin, keitä halutaan mukaan osallistujiksi? Entä keitä ei haluta? Onko heillä annettavaa esimerkiksi rajoittavien oletusten saralla (kts. 6.kohta) ?

Millainen kutsu houkuttelee paikalle monimuotoisen osallistujajoukon? Kutsuja voi olla useampiakin. Jotkut muodot sopivat jollekin kohderyhmälle paremmin.

Sadonkorjuu: ketkä ovat kiinnostuneita prosessin tuloksista? Millainen sadonkorjuu palvelee eri sidosryhmiä? Miten tämä huomioidaan prosessin vaiheissa?

Alkutekijät

5. Konsepti

Kun tapahtumaa katsotaan lentokoneesta kymmenen kilometrin korkeudesta, millainen kuva siitä muodostuu?  Löytyykö sille jokin symboli? Silta, kartta, lähde, benji-hyppy? Liittyykö sen muotoon jokin työskentelykonteksti- esim. U-prosessi?

cropped-ihana-kuva-skotlannista.jpg

 6. Rajoittavat oletukset

Kun tapahtumalle on löytynyt sitä sopivasti luonnehtiva yläkäsite tai muu vertauskuva, onko siihen myös sisäänkirjoitettu oletuksia, joista on vapauduttava?

Mitä ne voisivat olla –  esimerkikisi suhteessa asiantuntijuuteen, sosiaalisiin ja organisatorisiin hierarkioihin, työskentelyfilosofiaan, kohderyhmiin tai prosessin lopputulokseen? Millaisia rajoja on rikottava?

Mikäli rajoittavat oletukset ovat erityisen vahvoja ydintiimin sisällä, The Work- harjoitukset (http://thework.com/sites/thework/suomi/) ovat eräs vaihtoehto prosessin etenemiselle.

sveaborg_seawindow1

 7. Rakenne

Millainen prosessin rakenne palvelisi tapahtuman taustalla olevia tarpeita, tarkoitusta, periaatteita, sopisi osallistujille sekä istuisi yhteen tapahtuman laajemman symboliseen käsitteen kanssa?

Millainen osallistava rakenne sopisi tapahtuman luonteeseen? Millaiset aikarajat tapahtumalla on?

Suunnittelussa on hyvä lähteä liikkeelle isommista kokonaisuuksista ja edetä sitä kautta pienempiin yksityiskohtiin.

img_4059

1.- 7. =8. Yhdessäluomisen harjoitus

Jokainen askelmerkki sisältää yhdessäluomista eri tahojen kanssa. Chaordic Stepping Stones voidaan  esittää spiraalina, jonka keskellä on yhdessäluominen ja muut askelmerkit sen ympärillä, jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Chaordic-Stepping-Stones-v2

Kuvat: Kirsi Joenpolvi, Irmeli Aro, HIAP, Art of Hosting Network

Art of Hosting -koulutus järjestöjohtajille

Myrsky suomenlinna2.12.2016 – 4.12.2016

HIAP/Suomenlinna, Helsinki

Miten synnytetään itseohjautuvaa, sitoutunutta toimintaa kansalaisjärjestöjen muuttuvassa toimintakentässä?

Art of Hosting on taito ohjata ryhmien keskusteluja tavalla, joka vahvistaa kollektiivista älykkyyttä ja halua kuunnella erilaisia näkemyksiä, luo tilaa osallistumiselle sekä toisten huomioimiselle ja muuntaa ristiriidat luovaksi yhteistoiminnaksi. Osallistuville ihmisille syntyy täysi vapaus ja velvollisuus johtaa itseään kuunnellen muita. Taustalla on teoria monimutkaisten yhteisöjen johtamisesta kaaoksen ja järjestyksen rajamailla.

Joulukuussa 2016 Helsingin Suomenlinnassa järjestettävä kolmipäiväinen koulutus on erityisesti suunnattu johtajuuttaan kehittäville verkostojen, järjestöjen ja vapaaehtoisten johtajille, jotka etsivät osallistavan johtamisen keinoja muutosjohtamiseen sekä toimintaan innostamiseen ja motivointiin.

Koulutuksen järjestäjinä toimivat fasilittaattorit Kirsi Joenpolvi, Tanja Korvenmaa ja Lari Karreinen sekä Opintokeskus Visio ja Sivistysliitto Kansalaisfoorumi. Koulutuksen kieli on suomi.

Sisältö

Tulemme tutkimaan ja harjoittelemaan, miten osallistavat menetelmät voivat olla perustana johtajuudelle ja oppimiselle ryhmissä, yhteisöissä ja organisaatioissa. Koulutuksessa osallistujat vetävät harjoituksia itse ja oppivat siten käytännönkokeilujen kautta. Välissä käydään läpi teoriaa. Koulutus sisältää mm:

  • Keskustelujen kutsumisen ja hostaamisen harjoittelua johtajuuden ydintaitona
  • Metodeja, työkaluja ja harjoitteita: teoriaa ja käytäntöä. Koulutuksessa käsitellään mm. nämä metodit: World Café, Open Space Technology, Arvostava haastattelu, Piirityöskentely, Sadonkorjuu ja 8 Breaths of Design
  • Tukea entistä osallistavampien otteiden käyttämiseen omassa työssä
  • Kosketuksen AoH -oppijoiden ja harjoittajien verkostoon

Näiden harjoitteiden kautta, osallistujat oppivat:

  • Suunnittelemaan ja johtamaan merkityksellisiä keskusteluja ja tapaamisia, joiden tuloksena syntyy kirkkaampaa ajattelua, viisaita ratkaisuja ja ryhmän yhteenkuuluvuutta
  • Huomaamaan organisoitumisen perusmuotoja, jotka auttavat nostamaan esille uusia tapoja elää ja työskennellä yhdessä
  • Ymmärtämään miten johtaa ja luoda yhteisöllisyyttä monimutkaisissa ympäristöissä
  • Vahvistamaan omaa kykyään olla positiivisen muutoksen lähteenä


Kouluttajat/fasilitaattorit

Tanja Korvenmaa, Lari Karreinen ja Kirsi Joenpolvi. Fasilitaattorimme esittelevät itsensä täällä.

Tanja Korvenmaa


“Olen toiminut organisaatiokehittäjänä ja fasilitaattorina järjestäen erilaisia tilaisuuksia verkoston perustamisesta strategian suunnitteluun vuodesta 2010. Tällä hetkellä työskentelen Osuuskunta Ehta Rahassa arvopohjaisen rahoitustoiminnan parissa.

Lähestymistapani on systeeminen: jokaisella näkökulmalla on merkitystä kokonaisuudessa. Elämä on monimuotoista ja moniulotteista, silti kaikki osat toimivat yhdessä. Tavoitteeni on luoda turvalliset rakenteet, jotta jokainen yhteisön jäsen pääsee toimimaan luovasti. Kokonaisuuden hahmottaminen ja merkitykselliset tavoitteet tekevät toimivan itseorganisoitumisen ja ketteryyden mahdollisiksi.”

Lari Karreinen

“Olen ratkaisukeskeinen valmentaja, fasilitaattori ja vapaaehtoisjohtamisen valmentaja. Työssäni tavoitteenani on, että jokainen osallistuja voi tuntea olevansa merkityksellinen tekijä. Autan yhteisöjä ja yksilöitä löytämään yhteisiä ratkaisuja niin kehittämiseen kuin vaikeisiin ongelmiin osallistavilla menetelmillä.

Olen tehnyt töitä monille eri järjestöille, esimerkiksi Punainen Risti, Suomi-Unkari -seura, Sylva, vanhempainyhdistyksiä, Kehitysyhteistyön palvelukeskus, Luetaan kaikille -verkosto, Espoon vapaaehtoistoiminnan verkosto ja Soste.

Koulutukseltani olen valtiotieteiden maisteri, aikuiskouluttaja ja akkreditoitu ratkaisukeskeinen valmentaja. Olen suorittanut järjestöjohtamisen erikoisammattitutkinnon, useita kursseja fasilitoinnista, ja käynyt  Art of Hosting-, Host leadership-, ratkaisukeskeinen sovittelu-, lyhytterapia- ja lean-kursseja.”

Kirsi Joenpolvi

“Uskon inspiraatioon ja yhteisen ajattelun viisauteen – kunhan käytössä on voimauttavia menetelmiä ja itseohjautuvuutta tukevia rakenteita.

Suunnittelen ja fasilitoin osallistavia prosesseja organisaatioille, joiden tavoitteena on luoda kestäviä rakenteita, lisätä jaettua johtajuutta sekä parantaa dialogia – sisäisesti ja ulkoisesti.

Työskentelyni kivijalkana on kestävän sosiaalisen yhteisön rakentaminen, olipa kyseessä sitten yritys, järjestö, johtoryhmä tai organisaatio. Prosessien tunnistaminen ja suunnittelun ja toteutuksen välinen luova jännite antavat mahdollisuuksia viisaampiin ratkaisuihin. Art of Hosting -filosofia on syventänyt näkökulmaani, jossa henkilökohtainen ja systeeminen sekä näkyvä ja näkymätön yhdistyvät, yhteisön potentiaali tulee näkyväksi ja jalostuu viisaaksi toiminnaksi.”


Aika

Pe-su 2.-4. joulukuuta 2016.

Perjantaina 12-18
Lauantaina 9-19 (yhteinen illallinen ko 18)
Sunnuntaina 9-14

Kelloaikoihin voi tulla pieniä muutoksia, mm. lauttojen liikennöinnistä johtuen.


Paikka

HIAP, Suomenlinna B28/2. http://www.hiap.fi/suomenlinna


Hinta

330 euroa. Hinta sisältää ohjelman ja ruokailut koulutuksen aikana (lounas, välipalat/kahvit) sekä lauantai-illan illallisen. Sidosryhmäosallistujilla alennuksia, joista on tiedotettu erikseen.

Lisätietoja liittyen Opintokeskus Vision kiintiöön:

Opintokeskus Visio tarjoaa sidosryhmäkumppaneilleen mahdollisuuden osallistua koulutukseen alennettuun hintaan. Jäsenjärjestöjen edustajat: Koskee jäsenjärjestöjen ja niiden alaisten järjestöjen henkilökuntaa, luottamushenkilöitä ja muita aktiivisia toimijoita. Hinta 190€, alennuskoodi AOHJASEN. Vision vapaaehtoisjohtamisen koulutuksiin osallistuneet: Koskee Vision vapaaehtoisjohtamisen peruskurssin 2015-2016 käyneitä ja vapaaehtoisjohtamisen intensiiviviikonloppuihin osallistuneita (kevät 2015 ja 2016). Hinta 230€, alennuskoodi AOHSIDOS. Huom! Toimi nopeasti, kiintiössä vain 10 paikkaa jaossa.


Ilmoittaudu mukaan!

Ilmoittautuminen sivun alareunassa olevan lomakkeen kautta perjantaihin 4.11.2016 mennessä. Kannattaa toimia nopeasti, tällaista ei ole Suomessa usein tarjolla!


Vision maksutavat

  • Verkkopankki
  • Luottokortti
  • Pdf-lasku sähköpostiin
  • Verkkolasku

Peruutustilanteissa pätevät Vision peruutusehdot.

 

Lisätietoja

 

Yhteystietoja:

Ilmoittautumiset, maksut käytännönjärjestelyt: Suunnittelija Meri Tennilä, Opintokeskus Visio, meri.tennila@visili.fi, p. 044-727 3243

Koulutuksen sisällöt ja ohjelma: Lari Karreinen lari@karreinen.org, p. 0400 487 642, Tanja Korvenmaa tanja.korvenmaa@gmail.com, Kirsi Joenpolvi kirsi@syncrosdesign.com.

Katso myös:
Kansainvälisen Art of Hosting -verkoston sivut: http://artofhosting.ning.com/
AoH-Suomi sivustot (työnalla): https://aohsuomi.wordpress.com/


Majoitus:

Osallistujat vastaavat itse majoituksesta. Vinkkejä eri majoitusmahdollisuuksiin alla.

Lisätietoja: https://ssl.eventilla.com/artofhostin

 

Learning Village 2016

HOW TO MAKE A DIFFERENCE
– COLLECTIVELY AND INDIVIDUALLY?

26.-31. May 2016 in Helsinki, Finland

circles - lv-logo - suomenlinna

Welcome to the second Learning Village in Finland.

The world  is changing rapidly. Communities are looking for new working practices and creative solutions. People are being pushed beyond their comfort zone. The pressure can however be a fruitful source for transformation. Communities can support individuals to find their integrity and courage to stand up in a community. And furthermore – wiser communities can make a difference in a society.

How can we reach a place where individualism and collectivism can fruitfully bloom, side by side?

The Calling Question for the second Learning Village will be exploring what is needed – both from us and our communities – to make a difference in a society? How can we  support and help each other to flourish while taking care of the collective? 

What is a Learning Village

The general purpose of the Learning Village is to come together, share and reflect on your questions, inspire each other, bridge people and projects, work together, and strengthen our relationships through our conversations and stories. You are welcome to invite friends and colleagues you wish to share the journey with.

Since this is also a meeting of practitioners using participatory approaches,  we can exchange experiences and learn from our practices. Methods will not be taught; but there will be opportunities to practice and methods will be introduced if used (e.g. Open Space and Circle Work).

We will live and work on the historical fortress island of Sveaborg in Helsinki. Sveaborg is a UNESCO World Heritage Site in maritime environment and surrounded by nature and layers of history.

Three stages of the Learning Village week

2014-10-17 13.42.40-1Design and Settle (1,5 days) – Thu 26. – Fri 27.5.2016
Settling down in Sveaborg and living it’s historical and natural beauty in the Helsinki archipelago. You are welcome to prepare the premises and spirit of the learning village, hang around with others or be helpful in any other way. If you wish to take part in the designing and hosting, please contact anyone in the calling team. The info can be found at the section Hosting.

DSCN7403LEARNING VILLAGE (4 days) – Fri 27. – Mon 30.5.2016
Exploring the ways in which we want to work and live together. We are living our future by exploring and listening to where we are and where we want to go. We are finding wise ways forward and witnessing each other into our individual and collective potential. We will use circle and Open Space and other participatory methods that the villagers are inspired to use together.

sveaborg_wallsPost learning village reflection (1,5 days) – Mon 30. – Tue 31.5.2016
The premises and accommodation are available for slow check-outs. There is time to create self-organized activities, spontaneous post-workshops, space for reflection and time to explore surroundings in good company or just to hang around and do nothing.

 

More info: https://learningvillagesveaborg.wordpress.com

A 24 hour journey closer to the Calling Question

The idea of a Pre-Event around the Calling Question was thrown up in the air sometime in the autumn as our design team – Juha, Jan-Erik, Vilma, Stephanie and myself- started brainstorming the second Learning Village.

Pre-Expo1

There is some background for this story. Last year we got so excited about the location of the Learning Village- Suomenlinna- that that the whole process took off even before we had any clue about a calling question what´s so ever. The topic around which people would gather and the center of the event constantly came a few steps behind. Eventually we needed to stop and do some extra work in order to make it bright and clear.

There had been other kind of discussion about the calling question, too. Maybe the question was not so important because there were other supportive elements built into the process in any case. On the other hand, a good calling question makes the purpose clearer. It calls up personal ownership and more focused engagement. It brings up deeper perspectives, solutions and passion, and gives energy to fruitful cross pollination as it brings in also people that might not otherwise join us.

Lautta

So this time we decided to dive into the Calling Question well before the event. Our intension was to spend 24 hours at Suomenlinna in the spirit of the Learning Village: to feel, sense and share about themes and elements that were important for all of us, to acknowledge the personal connection and engagement, and witness how the building blocks would slowly make their way into our consciousness and some bigger patterns might be emerging.

As we were looking for a certain commitment for the process, we put the invitation primarily out to the people that had participated the previous Learning Village. We bravely used an old school method: we asked the people to fill in a form where they would share their passion and intension to come and join us.  Of course there was the philosophy of Open Space Technology playing in the background. Who ever appeared, would be the right people. And what ever happened would  be the only thing that could have taken place. It was not about getting a huge amount of participants or a crystal clear calling question but about having the right kind of people who would feel inspired to do the necessary bridging work- combining their own interests and sensing the world´s needs. And while doing this- we could also get some quality time for ourselves.

Aime, Carmela, Kristiina and Martin (all away from Germany) appeared to the scene. All of them had participated in the previous Learning Village and were familiar with the process.

The elements of the Learning Village were there again but now in a more simplistic way. The magical island, Suomenlinna, was present with its full capacity, but my co-hosts Vilma and Jan-Erik were -despite their efforts- unable to join. The group was small but committed.

The Day.

We started with lunch at Chapman´s.  Funnily-  without making a conscious effort- we touched some big themes like life and death, and what is important at the end. It went easily into the essence and back. For those who are wondering whether this is the Finnish version of small talk (it is!), I think this happened mainly because there was a shared intension and trust and openness built in. We kind of jumped into the groove as soon as we sat around the table and easily shared about issues that were present in our lives.

cropped-sveaborg_sol_header

Juha had chosen for us a nice and cozy room with sofas and armchairs at Augusta. We sat in the circle and our intension was in the middle- to explore the elements of the calling question with curiosity and openness. We would go with the flow as much as possible, use the principles of Open Space and Circle Work as our guidelines. With time table we were flexible: I had a rough plan about the beginning and ending times but otherwise we would dance with the flow.  We would have dinner and sauna at some point in the evening, and snacks and coffee for breaks. It was all set, and what was most important, there was trust and openness right from the beginning.  We had entered into that space without masks or roles, and the circle took us even deeper into our journey.

We started with a little check-in where everyone shared why they had chosen to come to this meeting. It was obvious that everyone had followed their inner urge. According to my rough plan we would do some inner exploration first and then move on to Open Space. I only had one question in mind -recall the last year, what were the most important turning points, insights, breakthroughs and new skills that you experienced in those situations?

Pre-Expo kollaasi

We wrote and drew in silence for a while. When we felt ready we started sharing about our own stories. Harvesting happened automatically as we listened to each other: we marked the most meaningful aspects for ourselves on post-it notes. By the end we had a nice collection of themes. It felt like the elements mentioned in our stories shifted our minds and hearts  and started to search for their own places in our personal system. We did a little collective mind-mapping, and witnessed the picture emerging in front of us. Somehow it took us deeper into our own journey while it also was reflecting the bigger picture at the same time.

By the end of the day we moved from Augusta to Studio Elias in order to mark an ending for the day´s session. We took some markers and papers with us in order to be ready for “something”- but at the same time I was wondering whether we would ever get into the Open Space after all. It did not exactly feel like calling us, it felt like there was still some power left from those story telling sessions. As if some birthing process was in the middle of its energy cycle.

There was also some movement in the air as the island of Suomenlinna was preparing herself for a little night storm.  The nature also seemed to be in sync with our creative process.

The Evening.

There were choices of enjoying an Open Art Studio by a HIAP  artist Mark Bislop, going to Sauna, preparing dinner or just resting.

After a delicious dinner made by Stephanie it was time to make a skype call to those who were interested in joining the event on-line.  We sat at our dinner table, had a lap top on the table, and Vilma and Rainer joined our circle virtually. (The next day I found out that Maria from Spain had joined us in spirit, too. There had been a technical confusion which had prevented her from joining the virtual session.) We gave a little summary of the day and the discussion went deep again.  Polarities, mainstreamers versus the hippy people, how can we build bridges and include everybody, no matter where they come from. What brings trust, how to keep up a welcoming atmosphere. How can one show up in a community and be the best version of herself/himself. After all we are all people, for heaven´s sake!

By the night it was raining outside and our stomachs were full of pasta. We wondered whether we should do a little “pasta walk” to back to Augusta and take a second look at our post-it-collage. But it felt more right to leave it for the morning. So we headed to bed – tired but happy.

Hämärä Pre-Expo

The Morning.

The wind was blowing hard, and our mission was getting more crystallized. We had opened the gates for ingredients of the Calling Question to fly in and they were in full  action.

We continued with the post-it collage and our inner journeys. We shared thoughts about what the Learning Village could be, based on what we had experienced so far and what we would see as its true value. What were the most meaningful insights for each of us after the previous night´s  discussions. We had a circle of the most important insights during our joint 24 hours. Something that could be the building material and corner stones for the next Learning Village. We talked about the power of community, essence of life, meeting the network of practitioners and feeling trust, safety, getting power and support to rise above one´s own comfort zone.

Afterwards I found myself thinking about the issue of trust. We had found it as soon as we sat at our lunch table. How did we manage to do that? The Circle  is of course a powerful tool for connecting to our shared purpose. We were open and listened to each other, witnessed as our purpose took a more concrete form. We chose to be in this place together. We held each other. We had experienced that during the last Learning Village when it welcomed us and took us for a collective journey. Probably experienced that in many other situations, too.  But isn´t it true that somehow we knew how to choose to be there, we have learned to recognize an inner muscle that reminds of it. And when we have that muscle memory we can keep it up and support the web of community for people who step into that space and help them feel safe. The meaning of a Learning Village- even behind any Calling Question can be that, too. And the responsibility for anybody having that experience is to keep it up for others. A communal mindfulness exercise!

Tulevaisuus Suomenlinna

After the Pre-Exploration:

As for my own golden nuggets they were constantly coming back to the multi-dimensional connection between the polarities and the supporting power of a community. Communities can provide support when the forceful power of dualism puts us down. Life vs. death, essence and non-sense, strength and sensitivity, mainstream vs. hippy movement, darkness vs. light. We are part of the mainstream and also the transformers. We are in this journey together no matter where we come from. There are polarities everywhere. Polarities indeed are our dear friends. As recognized they can offer some next level thinking emerging. They will push us and make us rise above dualism, catalyze change, breakthroughs, make us go outside of our comfort zone. They can push us to feel separate in order to make us experience a greater oneness. It is like being in a birth channel. Constantly striving for the next level, in our lives, in our society, within ourselves and from that angle we see much more than our own little window. In order to find the next level and the fast lane in the new paradigm we need the supportive power of communities. Learning Village can act as a catalyzing power that helps us to experience the connection between the polarities and above it, to make way for the new – individually and collectively.

Text: Kirsi Joenpolvi                                                                                                                                       Photos: Kirsi Joenpolvi, Aime Virkkilä-Accorsi, Irmeli Aro

 

Learning Village 2015 – the diary

I spent a week with you at Suomenlinna. A week with meaningful conversations, deep circles, flowing dialogue, collective insights, delicious food, stunning beauty around us, surrounded by sea, cliffs and historical buildings. On the whole I felt connected – to you, to Suomenlinna, to our shared purpose. At times I felt confused, impatient, surprised, empowered, loved, touched, balanced, surrendered, and this is just to name a few of the flavors. I was aware, though, that no matter how bitter-sweet it would taste, the connectedness of our shared purpose would eventually catch me.

I left with many questions – and found some answers, too. What is enough of a structure and what is not? What are the most important unseen elements we should see? What are the corner stones for this kind of happening? What did we learn from this – as a group, as individuals, as organizers, as hosts, as participants? As the dust starts settling down I know will see many more insights coming.  So far I am making an attempt to describe what led us to come to Suomenlinna Learning Village. How did it turn out and what really happened during those days together?

Muokattu suomenlinnakuva

                                                                                                                          

May 2014 at Otavan Opisto

Juha and I sat down at a dinner table in Fairytale Castle, a nicely named hotel close to Otavan Opisto where we had the 4th Art of Hosting training taking place. Juha mentioned that he was running the Helsinki International Artist Program at Suomenlinna and that he was keen on organizing some event there, connected to some aspect of sustainability or new economy.

Then next day we had the Pro Action Cafe session. Jan-Erik asked me to join in the process but we had no clue about the project. We sat at our table with an empty flip chart paper. `How about Learning Village?´ Jan-Erik suggested, and I felt inspired. Ok, enough for a topic, let´s start playing. Vilma came along and infused some action energy into the game.  Ideas of potential places were brainstormed: somewhere close to Helsinki in order to make it accessible for everybody.

On the second round Juha came to our table and said, `Hey guys, it sounds like an excellent idea, and I have a place for you. It is Helsinki International Artist Program´s Gallery at Suomenlinna. Alkutekijät We stared at him as we were slightly knocked off by this miracle fallen into our laps. There were only yes- sentences: yes, it is a good idea, omg what a place, yes, we definitely feel inspired, and no, there is no way to say no to this opportunity. As for the challenges, we felt we had to be careful not to close the process too soon.

And – yep we had no clue about the calling question.

Autumn 2014-pregnant with the calling question

We started exploring what it meant for each of us to be part of creating the learning village. What were our deeper motives, and why did we feel like being a part of this? It felt pretty important considering the abrupt start of this journey. My personal fear was about not having a calling question that would lead us through the process but would rather lead us to doing something merely out of eagerness – that would radiate into the process. I was looking at myself. What is this project for me- what is my connection to it? There was something I could not put my finger on. In retrospect it was about Suomenlinna, a place which I had not visited for ages. In my mind it was this interesting museum island in front of Helsinki, where everybody goes in July because its cliffs are so ideal for sun bathing.

Anybody seen any calling questions floating by? Nope, we didn´t know that yet.

2014-10-17-13-42-40-11It was the beginning of October, and we decided to visit Suomenlinna. The sun was shining, the sea was peaceful, and everything looked bright and colorful. As soon as the ferry left the market square I felt thrilled, as if some bigger forces were supporting us. At Suomenlinna it felt crystal clear that we were on the right path and must do the Learning Village. The place was so vibrantly calling for it. The power on the island reminded me of Findhorn, an ecovillage in northern Scotland where I had lived for some years. Juha told us there had been some brainstorming about the future purpose of Suomenlinna. It is an old fortress island with a lot of stone walls, and there have been some dark times in its history. Heavy brick-form memories. During the Finnish civil war in 1918 there was a prison camp of  8 000 prisoners. Many of them were executed and some died of diseases due to the poor conditions in the fortress. It had been a sort of a concentration camp.

How about Suomenlinna being a transformation center for new structures? And what if our calling question was about transforming structures? Something to do with the future we wished to be part of. A lot of energy was felt there. Transformation, structures and future – they were some key words and building blocks for sure.

The elements of the calling question were finally landing. After our visit I was not so worried about it anymore. I trusted we were a part of some bigger picture despite the calling question still being under construction. We started doing all the practical things, e.g. created the Facebook group, opened the website (https://learningvillagesveaborg.wordpress.com), created the Facebook event and spread the word about the event.

The Call went out

We made the design and the hosting process as transparent as possible. Who ever felt inspired was welcome to join– it was our first action towards the liberating structures. Eventually we got really lucky and some happy co-incidents took place, too.  One by one Amanda Fenton, Lena Jacobsson, Rainer V. Leoprecting and Nancy Bragad joined the hosting team. The circle practice was a common element for most of us. Then we got a message from Viola Tschendel, graphic recorder and a graduate from Karlskrona´s Blekinge Institute, whom we had met in the Copenhagen Learning Village. Suddenly the whole gang was there!

The designing was planned to happen on the pre-day, on the 27th of March. It was open to anyone wanting to be part of it; another experiment to keep the design process as transparent as possible. The emphasis was on self-organizing, leading to transformation and the future we wished to be part of. Trusting the process, trusting oneself and acting out of trust. The calling question – now formulated into a very simple one- allowed space for different approaches: what is the future we wished to be part of? What do we want to leave behind?  What are the key aspects we want to take care of on a deeper level? Hopefully the process could reveal which aspects would be more meaningful ones, would be the building blocks for a better future. The invitation was crafted to attract people from various fields and not only the Art of Hosting practitioners but also other change agents from different areas of society, such as business, education, politics, arts and media.

There were lots of tiny little details about the food, accommodations, invoicing and bookings and thanks to Juha, we received so much help from HIAP´s Stephanie Rotko and Ulla Linnanvuo.

Meeting Sveaborg

The number of participants steadily increased. It was clear straight from the beginning that we were not doing this to make money. As for the pricing we took a hint from the entrepreneurs side and offered a special price for sole and social entrepreneurs. We tried to be flexible and arranged a sliding pricing scale for individuals who could not stay for the whole time. We also offered a crowdfunding option to support the participants with a tighter financial situation.

Eventually we got 45 participants plus the hosts, so altogether 54 people joining the experience of transforming structures and creating our future; extraordinary people from different corners of the world and from many fields of society, such as NGOs, business, art and education.

The 27th of March arrived. Our international hosts had already arrived as I walked to Tobias –one of HIAPS Galleries with Vilma, my Finnish co-host and Niilo, a villager whom we had accidentally met on the ferry to Suomenlinna. Jan-Erik had kindly brought most of the facilitation equipment in his car as well as welcomed hosts who one by one had arrived to this windy and cool island – the weather had suddenly changed and showed some rougher sides of the Finnish Spring.

After some Skype calls it was great to meet in real life. We sat at the upper floor of Tobias, had a check-in circle and listened to the strong sounds of the wind. It was one of the first circles we would have that day. Exciting! My body was full of energy but I felt grounded, too. It was such a treat to have all these brave (= somewhat crazy) hosts coming all the way to Finland. I knew we were on a path to the unknown but I would rather go there with a bunch of lovely people than alone!

HIAP empty

We had lunch at Chapman´s and walked in to Gallery Augusta for the first time with the whole gang of hosts.  Such a spacious place and soon to be transformed into a welcoming Learning Village center. We toured around the gallery and created the center for the next circle, now open to anyone wanting to join the design process. Little by little people dropped in, more chairs and pillows were added into the circle. We shared about what had called us to the Learning Village, what were our hopes and expectations. Elements of reaching out to the future were put into the center.

Circles can feel slow. But they also create good, grounded, womb-like energy. It is where everybody can build connection to the shared purpose, get to know each other, and build the common field.

The sun set down, the storm slowed down. We started feeling cozy at Augusta. Rainer suggested we would do a systemic constellation on the Design. Constellation would help us to see a holistic picture of a situation. It could show the different elements involved with the process and point out where the healing needed to take place. It sounded like a good idea; let the process tell what it needs, especially as we were on the path of exploring what really was needed.

Constellation

A picture that emerged in front of us was a complex image of simultaneous and overlapping systems. There were certain key elements: Suomenlinna, its people in the past, transformation of structures, participants, participants that were not yet present.  What touched me most was the strong connection to the place and its people in the past. As we came together and shared about insights happening during the constellation I felt a strong relief in my stomach when I told about my insight. For me it became obvious the place itself was one of the containers and callers. It is why we were offered gallery Augusta in the first place. The past needed something in order to become part of the future. Like Rainer said: why wait, live the future now. Maybe Suomenlinna was a crossroads where the elements of past, present and future could came to one and allow us to live the future now.

Day one, the 28th

The Center of the circle

We started the morning by doing a check-in circle where everyone was welcome to join in. Gallery Augusta went through some multilevel transformation. For the next six days it would become a village center where the learning and inspiration would take place. Our main circle was in the middle of the space. We had empty boards leaning on the walls, ready for harvesting and other action. Felix made some landing marks on the floor. There were titles like work, self-expression, home and creativity. People could add their responses on post-it stickers and put them on the platform paper. Something to think about, to orientate into the process. There were sofas and mattresses in the opposite corner for resting and reflection. More participants arrived. Hugging specialists like Maria, Nancy and Wilma made them feel welcome.
The gallery was filled with laughter and chatting, and some whistling sounds too as Austrian
Wilma expressed some missing words by whistling. It was an ongoing invitation to join the social 16334635034_e4b69c40b5_zfield we were creating together. What was peculiar was that it felt like everybody had been there already since the day before when we started the first circles. We joked that the center of the circle was our love boat, and in retrospect it was not far from truth. The whirlpool was rolling slowly and calling us for our individual and collective journey. We were living in a mini cosmos on spaceship Earth and ready to take off into the future of co-creation.

Somebody rang the bell, and we sat in the circle. People introduced themselves; for some it was the first circle here, for some god knows which one. New people entered, and the circle got widened and rooted people into the process. We were living in the circle field; it was our village form.

Our hosting team was pretty much going with the flow. It felt like a constant movement between the center and the periphery. There were waves of energy which we were listening to. When the center was energized the rest just went on, humming sounds here and there. The kitchen was filled with good smells. We had freedom to choose what to do while tuning in with the whole. It was all good. We opened the market place for Open Space sessions. At first the wheels rolled slowly but eventually the market place got crowded.

ISO PIIRI SUOMENLINNA

As the day went on we could see the structures we had had: check-in, Open Space sessions, lunch, Open Space sessions, dinner and something fun for the evening. There was some discussion about what was the least minimum and if there was something worth adding or definitely removing. We were on a quest for sensing, using our hunches. For participants it meant more responsibility on self-management and use of the law of two feet. Whenever they would feel they could not learn nor contribute to the process they were invited to do an inner check-in, make an intervention or leave the process. As holders I felt we were on a mission of creating suitable structures for emerging processes. Enough structures to hold the process, enough space to get into the groove. Where was the ideal point of balance? The feelings of safety and trust were important yardsticks for sure.

The atmosphere at Augusta felt so good. What was it exactly – was it Suomenlinna, the participants or the center? Or maybe it was the constellation work that was done before anything?

It felt good, and it was needed.

Fear had been a topic in some circles in the beginning. To be here, to come to this island demanded some courage. Not necessarily because it is a windy, rough fortress island in front of Helsinki but due to something else. People had felt resistance and reluctance to come; some had even gotten sick. Maybe it was about sensing some new elements coming into being- individually, collectively? Something to do with ourselves and the future we wanted to create?

Luolat Sveaborg

Myles Byrne Sprengtporten

On the first evening we had a special guest visiting us – Mr George Magnus Sprengtporten, the contradictory character in the process of Finnish evolution towards autonomy. He took us to his premises, to a big brick cave somewhere on the island. Very handsome was he considering his mature age and not too gore-tex with his velvet costume either – but in that dark brick cave he made us vividly experience the illusion of dualism, the creative powers of yin and yang, the uniting forces that led to giving birth to something new.

A fairly fitting describtion for the next few days ahead us.

At the edge 

We had talked about the process design in the hosting team, in the context of divergence, groan zone and convergence. For those not familiar with the terms, it´s the jargon describing the process of opening up and the endurance to keep our hearts and minds open while dwelling on the edge of chaos. It is there where the creative sparkles can happen, where the collective breakthrough can take off. The Process Work uses the term `secondary process´ apart from the actual primary process, which in this case would be the event itself. At the Learning Village those emerging moments were crucial and constantly overlapping. Everybody had their own rhythm, affecting the group´s waves, and all of us could add elements to both. Since the hosting process was done in the most emergent way, it created space for secondary processes within the hosting team, too. Last but not least, one aspect of the container was very special- meaning Suomenlinna- so we had plenty of elements for an extra ordinary event!

Horisontti suomenlinna

We didn´t have exact arrival or departure days. Some came for a day or two, some for the whole time. The total length was 4 days, (+1 pre- and+2 – post days), so altogether seven days. In terms of participation the peak was on the weekend, on the first two days. The law of two feet was intensively practiced. This was an experiment we were all responsible for.

How did it feel?

So far so good.

Somewhere there was a groan zone lurking –a phenomenon to be seen. Our village´s  little waves were coming and going, breathing people in and out. Visually the process looked like a curly sausage. A very yoga like.

Sunday, the 29th and the saunas. Check-in circle for the newcomers, village news, and Open Space. The market place got filled in faster than the day before. The process was rolling, and the center felt solid. I attended Amanda´s session about what are we learning about hosting Learning Villages. A question that was pretty much at the core here. The session made me recall some of the best moments I had experienced in other Learning Villages. They were the stories and collective story harvesting, something that created connections between the participants and allowed collective insights to emerge. An experiment to be continued…

Amandan workshoppi

In the evening we had an international dinner buffet where everybody could bring dishes from their home country. It was Sunday evening and the weekend was nearly finished. Some people were already leaving. There was a possibility to go to saunas- to take time for transition or reflect on the past two days.

As we woke up for Monday the 30th, the scenery had remarkably changed. Everything was covered with snow and brought feelings of Christmas. The participation vacuum from yesterday was refilled with a bunch of new people. Feelings of action were in the air. Hosts ran into each other at breakfast – we had no fixed meeting times – and wondered whether it would be the time for Pro Action Café.

Lumi suomenlinna

We had a big opening circle, almost like the first one on Saturday. Tanja placed a baby spoon in the middle of the circle, and it felt like a part-two of the story initiated at the cave on Saturday night. Would this be The Day – we would give birth to something that ensured a better future? Well, first ourselves.

We opened the Open Space. The market place got filled up fast. The idea of having a Pro Action Café was hanging in the air until lunch. It came up naturally, as it fits well with this kind of action oriented phase. Rainer, the co-founder of Pro Action Café and Felix, his colleague and friend from Austria opened the process. New projects connected to the future were introduced. I ended up at Cris´s table talking about an ecovillage project in Romania. Then I switched off to Erica´s table: how to engage Åland´s government in sustainable planning. And for last third round I explored the next steps of Niilo´s life.

Pro Action Cafe Suomenlinna

It was our day three, for some day four, for some day one.  At the closing circle we found ourselves talking about some serious stuff. What is the right kind of design? Who decides about that? Should we have Open Space sessions all the way through? Welcome to swim, it is our shared lake, and we all have something at stake here. We went around the corner stones of the calling question- transformation, structures, personal and collective. Some barriers needed to be transformed, inside of us, in our group, in the system. If there was a process map, the timing of groan zone was there. Lena mentioned she had been wondering already when that would happen. We played with the cards given that day. Transparency on the design for the day was at the core of the process ­­­­­- was it our collective decision? Erica said it is important to name whatever there is. What we name then transforms. We discussed the issue for a while and practiced graceful releasing. Let´s meet in the morning with those who want to be part of the design session. The lovely dinner at Pirunkirkko was already waiting, leading to furious dancing later in the night.

iltalamppu

Tuesday, the 31st. As agreed the design team (anybody interested in it) met in the morning and discussed the design for the day. The design process was as transparent as possible. It was the first day we had an actual design meeting and announced day hosts. As for the design we decided to continue with the Open Space.

It was the last official village day. Nancy did a check-in circle where everybody could choose their place at the circle according to what time they were leaving. For the rest of the day we would have Open Space sessions. At the opening we re-connected with the calling question, the future we wished to be part of, and invited it to be the source of inspiration. It felt like there was a need to acknowledge the basic structures in order to make the creative forces flourish. It was a good reminder of the minimum structures.

In the afternoon my process of having a closing circle hit on. Closing circles crystallize the main insights, close the process and help to move on. It was the day of many leavings. On the other hand people had been coming and going since day one. Some had even returned. Many would still stay for the post village days. Rainer offered me an insight about having a closing circle as an open space session –yeah, why not. It was pretty much the nature of the process here.  We were closing one part and entering into something new, reflecting and orientating for the next steps.

img_4059

In the evening we had another closing circle with the hosting team. We processed the most relevant questions and insights for each of us, incorporating them into being. Many questions came to my mind: how can we help people to feel present, centered and safe? What are the minimum conditions for that? How much does it depend on where we are with the process? How can I host myself so that I can host others? The never ending practice. How transparent should the design process be? That was a topic we were dealing with a lot here.

The art of slowing down in order to speed up was such a relevant factor for emerging insights. To ponder all the questions and still be held by the village form was helpful during the closing part of the Learning Village- the “post” village days. We still had some minimalistic structures like a check-in circle in the morning and a very relaxed version of Open Space, Martin as our scribe. A smaller group size allowed flexibility with the logistics – workshops emerged at the right time with the right people, meals were co-organized and sauna was available. We were entering the appreciation part of the process, and Tanja´s ranking workshop was a good add to that. The market place of the Open Space had been shifted more or less to Facebook. It very much reflected the next phase of the process;  we were slowly reaching out to the world while harvesting the main insights.

Open Space Suomenlinna

Invisible structures

What factors contributed to the process of the Learning Village? There were many that were invisible, and some of them even unidentified. Circle was was our main operational tool, infused with the Open Space. Energetically it contained everybody, no matter for how long or short they stayed. It seemed the circle practice along with the constellation work in the beginning created a powerful container for the whole time.

Open Space helped us to create the reality for our mini cosmos. It called us to be true to ourselves, to follow our hunches and thus support the system. Everything was equally important: sleeping, dreaming, hosting a workshop. Just being in the mindset of Open Space was empowering – we practiced the law of abundance. Sometimes we stretched the envelope a little more –like `let´s not have any assigned teams to prepare our meals, let´s assume it will work out fine´ (yes it did and we also had Lena…) At times our “system” was a little slow, but when it got an impulse to solve an issue, it self-organized nicely. This brings the issue of trust to mind, to trust the abundance of life – the great assumption that was built within the Open Space and our week together. How to keep the web of trust so solid that it can hold everybody no matter where they come from? One circle practice principle seemed to be very useful at times: offer what you can and ask for what you need. Powerful, self-steering advice. (And be aware of your impact on the system, too).

From the hosting perspective the Learning Village offered an interesting exercise about tuning in with the center. If the center was energized everything was fine. If there was a lack of energy felt in the system there were holders ready to take care of the center. At times a conscious attunement could have made some transitions smoother but nevertheless the self-steering effect guided the process further.

In the middle was our calling question,

but was there something else, too?

It was on the design day (the 27th) when we sat in the circle and somebody mentioned the place, Suomenlinna, could bring too much of Suomenlinna into the process. Considering we are here to create our future and Suomenlinna is pretty much of other things, too. It has historical buildings, brick caves, layers in time and history, a feeling of being “out there.”  It used to be a fortress island, and it has served the arts and culture in the last few decades. Definitely the container consisted much of Suomenlinna: the elements of past, present and future. In order to transform barriers, we needed a strong container for that. What could be better than a masculine, brick-style fortress island that can hold feminine energies like compassion, trust and healing? By being such a dominant structure it created a safe hub where we could get in touch with our most important building blocks. Like love, for example. Boy, didn´t we come here to talk about some serious stuff? To transform the structures and create the future we wished to be part of?  And that brings us to healing and love?

Yes.

Maybe we can´t find the next level without love. Maybe we are so stuck with our thought patterns that we need to shift our focus first. Maybe that is what we came to give birth here in the first place?

To open our hearts.

Scary, huh?

cropped-sveaborg_sol_header

In the hosting team we had wondered what is enough of a design, what are the minimum conditions, how to find a balance between being and doing. I give credits to us for being so curious as to play with the minimum design: calling question as our center, circle as a coming together point and the rest just coming in as it came. On the last night Amanda and I prepared dinner and talked about the experiences at Art of Hosting events we had had. I joked about us having such a “homeopathic” experience here in Suomenlinna that anything less emergent might feel like too much of a structure. There was something about it I had not anticipated, though. Some aspect of the social spirituality.  The healing.  And the power of Suomenlinna. They were in the center, too. Maybe that was partly due to the minimum design process. It allowed space where the healing could take place. The space in between the past, present and future. The connection between the earth and spirit. The invisible circles. Maybe we needed to go through that funnel of healing in order to do our next bit in the world.

I like this kind of simplicity. The future just asks us to take the next achievable step. For example: how can I keep my heart open and support others to do that too?

Some shift is happening right now. We need systems to which we can commit wholeheartedly and that enable sustainable changes. We need more of a holistic world view. Some facts we know for sure. We can´t do it alone. There must be sparkles of joy, inspiration, trust, respect and truthfulness along the process.

Suomenlinna sure brought me back to my roots, something that inspired me to work with communities in the first place. Communities are places for transformation, learning and support. We played with our edges, helped each other to shift our perception, let the structures go and put some back. We are humans, at times not so perfect and the processes were reflections of that. But somehow the outcome brought us in touch with the center of collective love that is the glue and platform for a better future.

Thank you for that,

Kirsi

Art of Hosting event: Learning Village 2015 Sveaborg, Helsinki

Living our Future:

EXPLORING THE WAYS IN WHICH WE WANT TO WORK AND LIVE TOGETHER March 28th – 31st in Helsinki, Finland

suomenlinna_lv-spiral-logoWelcome to the first Learning Village in Finland. The purpose of the Learning Village is to come together, share and reflect on your questions, inspire each other, bridge people and projects, work together, and strengthen our relationships through our conversations and stories. Since this is also a meeting of practitioners using participatory tools,  we can exchange experiences and learn from our practices. Methods will not be taught; but there will be opportunities to practice and methods will be introduced when used (e.g. Open Space). We will live and work on the historical fortress island of Sveaborg in Helsinki. Sveaborg is a UNESCO World Heritage Site in maritime environment and surrounded by nature and layers of history. We will here explore questions, ideas and concepts we wish to be part of our future world: what do we want to leave behind, what are the key aspects we want to take care of on a deeper level? You are welcome to invite friends and colleagues who may be interested..

Three stages of the Learning Village week

2014-10-17 13.42.40-1Design and Settle (Friday 27 – Saturday 28 March) – Settling down in Sveaborg and living it’s historical and natural beauty in the Helsinki archipelago. You are welcome to prepare the premises and spirit of the learning village, hang around with others or be helpful in any other way. If you wish to take part in the designing and hosting, please contact anyone in the calling team. The info can be found at the section Hosting. DSCN7403LEARNING VILLAGE (Saturday 28 – Tuesday 31 March) – Exploring the ways in which we want to work and live together. We are living our future by exploring and listening to where we are and where we want to go. We are finding wise ways forward and witnessing each other into our individual and collective potential. We will use circle and Open Space and other participatory methods that the villagers are inspired to use together. sveaborg_wallsPost learning village reflection time (Tuesday 31 March – Thursday 2 April) – The premises and accommodation are available for slow check-outs. There is time to create self-organized activities, spontaneous post-workshops, space for reflection and time to explore Sveaborg and Helsinki in good company or just to hang around and do nothing.   Find out more about this exciting gathering: https://learningvillagesveaborg.wordpress.com/