Prosessitaide on moniulotteinen lihasharjoitus.

The Art of Hosting ei ole sattumalta saanut etuliitettään. Fasilitointi on taidetta kirjaimellisesti. Sen perustana on kolmen terälehden kokonaisuus: teoriaa, työmenetelmiä sekä reippaasti harjoittelua.

AOH kuva

Kokeile, pistä itsesi likoon. Opi uutta.

Ilman harjottelua systeeminen työskentely ei koskaan muutu konkretiaksi. Saati taiteeksi. Teoria ja menetelmät pitää elää todeksi. Luonnossa systeemistä toimintaa tapahtuu automaattisesti; kasveja kuolee, luonto vie resursseja sinne, missä niillä on suurin tarve. Ihmisten luomissa järjestelmissä systeeminen ajattelu ja tekeminen tapahtuu lähinnä ihmisten kanssa, vaikka ympäristöllä on siinä tärkeä roolinsa.

Pitää ymmärtää teoriaa, jotta voi lukea systeemisen prosessin vaiheita. Pitää tuntea osallistavien menetelmien periaatteet, jotta voi valita tapahtumaan tai tilanteeseen sopivan menetelmäkombon. Kannattaa myös tietoisesti opetella luottamaan eikä kiinnittää ajatuksia epäonnistumiseen, pelkoon tai huonoihin olosuhteisiin.

Osallistavien ja yhteisluomista edesauttavien menetelmien tekninen osaaminen on yksi väliaskel, mutta tärkeä. Kun tekniikka on hallussa, mahdollisuudet aaltomaiseen, prosessin vaiheisiin liittyvään tekemiseen alkavat. Ensin työkalut voivat tuntua palikoilta, joihin sisältyy erilaisia periaatteita ja sääntöjä; neliöitä, kolmioita, palloja. Mutta pikkuhiljaa ne muuttuvat elastisemmiksi, joustavammiksi ja niissä voi nähdä orgaanisia mahdollisuuksia räätälöityyn soveltamiseen. Samalla luottamus kokonaisuuteen kasvaa.

Art of Hosting-filosofian ydin perustuu neliulotteiseen johtamisen malliin, joka tarkoittaa erilaisten taitojen harjoittelua ja harjoittamista.

Samanaikaisesti tapahtuu useiden asioiden harjoittelua:

Ensimmäinen johtamisen ulottuvuus (host yourself) liittyy tietoisen läsnäolon harjoitteluun.

Kuinka hyvin on itsessään – kehossaan, mielessään ja sydämessään-  ja tunnistaa itsessään tärkeitä ominaispiirteitä ja -tarpeita. Tämä vaatii sitoutunutta asennetta jokapäivittäisessä elämässä: kaikki läsnäoloa lisäävä työskentely on hyödyllistä. Se on myös elämäntapa; oikeastaan et ole ikinä lomalla- toisaalta olet aina.

Toinen johtamisen ulottuvuus (participate) on dialogin harjoittelua.

Kun osallistut keskusteluihin ja tapahtumiin, harjoittelet tietoista vuorovaikutusta: olet tietoinen kokonaisuudesta sekä siitä, miten sinä vaikutat kokonaisuuteen.
Opit pidättäytymään oletusten ja johtopäätösten tekemisestä ja harjoittelet kuuntelua ja kokonaisuuden huomioonottamista oman vuorovaikutuksesi ja läsnäolosi kautta. Dialogi on myös itsessäsi tapahtuvaa, ja sen huomioiminen voi auttaa myös kokonaisuutta.

Kolmas johtamisen ulottuvuus (host others) on mentaalinen harjoitus: miten systeemistä teoriaa ja osallistavia työkaluja sovelletaan käytännössä.

Harjoittelet tunnistamaan prosessin eri vaiheita, valitsemaan parhaiten kokonaisuutta palvelevan osallistavien menetelmien yhdistelmän. ymmärrät miten sadonkorjuun ja suunnitelman (designin) ja toteutuksen tulee palvella tapahtuman tarkoitusta. Ja koko ajan olet tietoinen omasta sisäisestä asennostasi, miten olet yhteydessä yhteiseen tarkoitukseen ja osallistut dialogiin. Oikeastaan elät sitä todeksi olemuksellasi.

Neljäs johtamisen ulottuvuus (co-host) on kollegojen kanssa yhteisharjoittelua.

Harjoittelet yhteistyötä ja tuet omalla osaamisellasi ja läsnäolollasi parhaan mahdollisen lopputuloksen syntymistä. Harjoittelet kokonaisuuden palvelua ja pyrit tuomaan toisissa esiin heidän parhaat puolensa. Harjoittelet tunnistamaan sitä, mikä systeemissä pyrkii esiin ja vaatii huomiota.

Miten yhteisö tekee ihmisestä vahvemman ja miten yksilö taas voi auttaa yhteisöä viisaammaksi?

Voimaantuminen on parhaassa tapauksessa molemminpuolista.

Yhteinen kenttä

Tunnistaminen ja yhteisluominen on osittain ei-näkyvää. Jokainen yhteisö, fasilitointitiimi ja verkoston prosessi on ainutkertainen kokonaisuus. Hyvä valmistautuminen ja neliuotteisen johtajuuden harjoittaminen on perusta, mutta jokainen tilanne kertoo silti, mitä se kaipaa. Fasilitaattorina luottamus kokonaisuuteen ja myös omien tuntemusten seuraaminen on oleellista; kaksi teoriassa samanlaista tapahtumaa voi tuottaa hyvinkin erilaisen toteutuksen.

On hyvä havainnoida, mitä ryhmä tai kokonaisuus käy parhaillaan läpi. Se mitä lopulta tapahtuu alkaa siitä, mikä tarve tai tyhjiö kokonaisuudessa on käynnissä.

Luonnossa resurssit ohjautuvat sinne, mikä on merkityksellisintä. Niin myös yhteisluomisen prosessissa. Opetuskokonaisuudessa voi esimerkiksi olla punainen lanka, mutta eri ryhmät voivat tarvita siitä ensimmäiseksi jonkin yllättävän elementin, joka on kyseisen ryhmän kokonaisresurssien kannalta tärkein ja edustaa ko. kokonaisuudessa täyttymistä odottavaa tyhjiötä.

Sadonkorjuun näkymätön puoli

Jos tapahtuma menee hienosti konkreettisella tasolla, on todennäköistä että näkymätön taso on saanut myös paljon ruokaa: osallistujat ovat kokeneet yhteisöllisyyttä ja arvostusta, heitä on kuunneltu, keskusteluilmapiiri on lisännyt luottamusta ja keskinäistä ymmärrystä, tapahtuman seurauksena on syntynyt uusia yhteyksiä. Fasilitaattorilta tämä vaatii taitoa lukea tilannetta sekä suunnittelu- että toteutusvaiheessa.

On hyvä pysähtyä miettimään mitä kaikkea tapahtuma voisi tuottaa näkyvällä ja näkymättömällä tasolla. Etenkin suunnitteluvaiheessa havaittavissa oleva ristiriita tai vastustus voidaan kääntää mahdollisuudeksi, joka auttaa myös konkreettisen sadonkorjuun syntymistä.

`Rajoittavat oletukset `(kts. Chaordic Stepping Stones) ovat hyvä väline asian syventämisessä.