The Art of Hosting ei ole sattumalta saanut etuliitettään. Fasilitointi on taidetta kirjaimellisesti. Sen perustana on kolmen terälehden kokonaisuus: teoriaa, työmenetelmiä sekä reippaasti harjoittelua.

Kokeile, pistä itsesi likoon. Opi uutta.

Ilman harjottelua systeeminen työskentely ei koskaan muutu konkretiaksi. Saati taiteeksi. Teoria ja menetelmät pitää elää todeksi. Luonnossa systeemistä toimintaa tapahtuu automaattisesti; kasveja kuolee, luonto vie resursseja sinne, missä niillä on suurin tarve. Ihmisten luomissa järjestelmissä systeeminen ajattelu ja tekeminen tapahtuu lähinnä ihmisten kanssa, vaikka ympäristöllä on siinä tärkeä roolinsa.

Pitää ymmärtää teoriaa, jotta voi lukea systeemisen prosessin vaiheita. Pitää tuntea osallistavien menetelmien periaatteet, jotta voi valita tapahtumaan tai tilanteeseen sopivan menetelmäkombon. Kannattaa myös tietoisesti opetella luottamaan eikä kiinnittää ajatuksia epäonnistumiseen, pelkoon tai huonoihin olosuhteisiin.

Osallistavien ja yhteisluomista edesauttavien menetelmien tekninen osaaminen on yksi väliaskel, mutta tärkeä. Kun tekniikka on hallussa, mahdollisuudet aaltomaiseen, prosessin vaiheisiin liittyvään tekemiseen alkavat. Ensin työkalut voivat tuntua palikoilta, joihin sisältyy erilaisia periaatteita ja sääntöjä; neliöitä, kolmioita, palloja. Mutta pikkuhiljaa ne muuttuvat elastisemmiksi, joustavammiksi ja niissä voi nähdä orgaanisia mahdollisuuksia räätälöityyn soveltamiseen. Samalla luottamus kokonaisuuteen kasvaa.

Art of Hosting-filosofian ydin perustuu neliulotteiseen johtamisen malliin, joka tarkoittaa erilaisten taitojen harjoittelua ja harjoittamista.

Samanaikaisesti tapahtuu useiden asioiden harjoittelua:

Ensimmäinen johtamisen ulottuvuus (host yourself) liittyy tietoisen läsnäolon harjoitteluun.

Kuinka hyvin on itsessään – kehossaan, mielessään ja sydämessään-  ja tunnistaa itsessään tärkeitä ominaispiirteitä ja -tarpeita. Tämä vaatii sitoutunutta asennetta jokapäivittäisessä elämässä: kaikki läsnäoloa lisäävä työskentely on hyödyllistä. Se on myös elämäntapa; oikeastaan et ole ikinä lomalla- toisaalta olet aina.

Toinen johtamisen ulottuvuus (participate) on dialogin harjoittelua.

Kun osallistut keskusteluihin ja tapahtumiin, harjoittelet tietoista vuorovaikutusta: olet tietoinen kokonaisuudesta sekä siitä, miten sinä vaikutat kokonaisuuteen.
Opit pidättäytymään oletusten ja johtopäätösten tekemisestä ja harjoittelet kuuntelua ja kokonaisuuden huomioonottamista oman vuorovaikutuksesi ja läsnäolosi kautta. Dialogi on myös itsessäsi tapahtuvaa, ja sen huomioiminen voi auttaa myös kokonaisuutta.

Kolmas johtamisen ulottuvuus (host others) on mentaalinen harjoitus: miten systeemistä teoriaa ja osallistavia työkaluja sovelletaan käytännössä.

Harjoittelet tunnistamaan prosessin eri vaiheita, valitsemaan parhaiten kokonaisuutta palvelevan osallistavien menetelmien yhdistelmän. ymmärrät miten sadonkorjuun ja suunnitelman (designin) ja toteutuksen tulee palvella tapahtuman tarkoitusta. Ja koko ajan olet tietoinen omasta sisäisestä asennostasi, miten olet yhteydessä yhteiseen tarkoitukseen ja osallistut dialogiin. Oikeastaan elät sitä todeksi olemuksellasi.

Neljäs johtamisen ulottuvuus (co-host) on kollegojen kanssa yhteisharjoittelua.

Harjoittelet yhteistyötä ja tuet omalla osaamisellasi ja läsnäolollasi parhaan mahdollisen lopputuloksen syntymistä. Harjoittelet kokonaisuuden palvelua ja pyrit tuomaan toisissa esiin heidän parhaat puolensa. Harjoittelet tunnistamaan sitä, mikä systeemissä pyrkii esiin ja vaatii huomiota.

Miten yhteisö tekee ihmisestä vahvemman ja miten yksilö taas voi auttaa yhteisöä viisaammaksi?

Voimaantuminen on parhaassa tapauksessa molemminpuolista.

Yhteinen kenttä

Tunnistaminen ja yhteisluominen on osittain ei-näkyvää. Jokainen yhteisö, fasilitointitiimi ja verkoston prosessi on ainutkertainen kokonaisuus. Hyvä valmistautuminen ja neliuotteisen johtajuuden harjoittaminen on perusta, mutta jokainen tilanne kertoo silti, mitä se kaipaa. Fasilitaattorina luottamus kokonaisuuteen ja myös omien tuntemusten seuraaminen on oleellista; kaksi teoriassa samanlaista tapahtumaa voi tuottaa hyvinkin erilaisen toteutuksen.

On hyvä havainnoida, mitä ryhmä tai kokonaisuus käy parhaillaan läpi. Se mitä lopulta tapahtuu alkaa siitä, mikä tarve tai tyhjiö kokonaisuudessa on käynnissä.

Luonnossa resurssit ohjautuvat sinne, mikä on merkityksellisintä. Niin myös yhteisluomisen prosessissa. Opetuskokonaisuudessa voi esimerkiksi olla punainen lanka, mutta eri ryhmät voivat tarvita siitä ensimmäiseksi jonkin yllättävän elementin, joka on kyseisen ryhmän kokonaisresurssien kannalta tärkein ja edustaa ko. kokonaisuudessa täyttymistä odottavaa tyhjiötä.

Sadonkorjuun näkymätön puoli

Jos tapahtuma menee hienosti konkreettisella tasolla, on todennäköistä että näkymätön taso on saanut myös paljon ruokaa: osallistujat ovat kokeneet yhteisöllisyyttä ja arvostusta, heitä on kuunneltu, keskusteluilmapiiri on lisännyt luottamusta ja keskinäistä ymmärrystä, tapahtuman seurauksena on syntynyt uusia yhteyksiä. Fasilitaattorilta tämä vaatii taitoa lukea tilannetta sekä suunnittelu- että toteutusvaiheessa.

On hyvä pysähtyä miettimään mitä kaikkea tapahtuma voisi tuottaa näkyvällä ja näkymättömällä tasolla. Etenkin suunnitteluvaiheessa havaittavissa oleva ristiriita tai vastustus voidaan kääntää mahdollisuudeksi, joka auttaa myös konkreettisen sadonkorjuun syntymistä.

`Rajoittavat oletukset `(kts. Chaordic Stepping Stones) ovat hyvä väline asian syventämisessä.

Art of Hosting on enemmän kuin työkalupakki, se on yhteisluomisen filosofia, jonka alle voi sijoittaa lukuisia osallistavia menetelmiä. Se tarjoaa käytännöllisiä portteja, jotka mahdollistavat yhdistymistä yksilössä, yhteisössä ja yhteiskunnassa. Lähtökohtana on yhteys itseen, muihin ja yhteiseen viisauteen, lopuksi sen näkyväksi tekemistä. Prosessien vaiheet vaikuttavat siihen, millaisia osallistavia työkaluja käytetään.

Osaksi tämä kaikki on näkyvää, ja tuottaa näkyviä lopputuloksia kuten tapahtumia, kokouksia, koulutuksia ja opetusmateriaalia ja muuta näkyvää sadonkorjuuta, mutta suuri osa työstä on myös näkymätöntä: syntyy verkostoja, yhteisöllisyyttä, ihmisten välisiä yhteyksiä, muutosta, luottamusta. Suunnitteluprosessit kattavat sekä näkymättömän että näkyvän puolen. Elämme yhteisessä kentässä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta kuten hyvässäkin rakennuksessa, myös Art of Hosting-filosofiassa on vankka ja selkeä perusta ja juuret, josta hyvä pääsee kasvamaan.

                                                                              

Neliulotteinen johtaminen  – Four Fold Practice

Perustana on neliulotteisen johtamisen käsite, josta muut osatekijät (prosessien suunnittelu, osallistavan työkalut, sadonkorjuu) kumpuavat. Johtamisen kokonaisuus koostuu neljästä ns. holonista: johtamisen elementeistä, jotka ovat itsenäisiä, mutta jatkuvassa yhteydessä toisiinsa. Jokaisen ulottuvuuden välissä on aaltomainen siirtymävaihe, joka on yhtä lailla tärkeä: edellinen ulottuvuus edesauttaa seuraavan ulottuvuuden ominaisuuksien vahvistumista. Samalla eri ulottuvuuksien keskinäinen painotus etsii jatkuvasti tasapainoa sen suhteen, mitä ominaisuuksia prosessi kutsuu esiin. Johtamismallia voi pitää myös oman kasvun polkuna. 

1. Itsensäjohtaminen: miten olet läsnä?

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ulkoisessa ja sisäisessä maailmassa ei ole erillisiä seinämiä. Maailma on monen asian todellisuus ja jokaisella on merkitystä. Miten tasapainoisesti olet itsessäsi? Millaisessa sisäisessä asennossa saavut paikalle? Miten tulet läsnäolevaksi silloinkin, kun paineinen ja stressaava tilanne uhkaa jalat alta, tunteet ja ajatukset muualle?

Millaista sisäistä dialogia sinussa tapahtuu? Onko omaan latautumiseesi tarpeeksi aikaa? Kuunteletko kehosi viestejä? Meditoitko, vaellatko metsässsä, tanssitko, kirjoitatko? Miten toimit, kun meno muuttuu hektiseksi ja yllätykselliseksi?

Fasilitaattori on alusta, jonka tehtävänä on tarjota mahdollisimman otolliset olosuhteet yhteiselle prosessille. Se mikä pyrkii tapahtumaan pääsee tapahtumaan. Avoin ja rento asenne auttavat paljon: viaton ihmettely yhteisen tarkoituksen äärellä edesauttaa avoimen asenteen nostamista myös osallistujissa. Hyvän olon ja avoimen sisäisen asennon säilyttäminen ovat jatkuva tietoisuuden kasvun pikatie.

Silta itsensäjohtamisesta kohti osallistumista rakentuu tietoisen oppimishalun ja lapsenomaisen uteliaisuuden säilyttämisen kautta. Välillä osallistumisen ja keskusteluiden houstaamisen roolit voivat mennä päällekkäin.

2. Osallistuminen: miten olet läsnä ja osallistut?

Osallistuminen on olemista yhteisen tarkoituksen äärellä. Miten vaikutan kokonaisuuteen? Rakennanko tarkoitusta ja tuenko muiden läsnäoloa? Miten oma tasapainoni vaikuttaa osallistumiseeni ja muiden osallistumiseen? Kuinka hyvin olen läsnä ja kuulen ja ymmärrän muiden ajatuksia ja kokemuksia?

Halu oppia ja uteliaisuus ovat hyviä keinoja saada sisäinen tuomitsija hiljenemään. Avoimuus ja rehellisyys auttavat pysymään yhteisen tarkoituksen äärellä. Tietoinen kuuntelu ja läsnäolo helpottavat myös sen tunnistamista, milloin keskustelussa tapahtuu merkittävä käänne ja on hyvä pysähtyä tai kysyä lisää.

Siirtymävaihe osallistumisesta keskusteluiden fasilitoimiseen vaatii pelon voittamista, luottamista yhteiseen kannattelun voimaan. Fasilitaattori ei ole koskaan yksin. Osallistujat ovat myös keskustelujen kannattelijoita. 

3. Keskusteluiden kannattelu ja fasilitointi: miten luot tilan, jossa osallistujat voivat rentoutua ja venyä uusien ajatusten äärelle? Millaista menetelmä- ja prosessiosaamista sinulla on käytössäsi?

Tekemällä oppii. Luottamus itseä ja muita kohtaan vahvistuu; luotat että osaat ja opit luottamaan ihmisten ainutkertaisuuteen. He tuottavat viisautta, joka syntyy yhteisen ajattelun tuloksena.

Ryhdy fasilitoimaan keskusteluja, kun olet valmis. Se voi aluksi tuntua hyppäykseltä avantoon. Olet tekemisissä prosessien peruselementin kanssa,  kaaoksen ja järjestyksen välitilan, jossa usein tapahtuu jotain yllättävää.

Opit lisää teoriaa ja sovellat työkaluja käytäntöön. World Cafe, Open Space, piiri, arvostava haastattelu, kollektiivinen tarinankerronta, yhteisluovat suunnitteluprosessit, systeeminen ajattelu. Prosessien ja sadonkorjuun suunnittelun eri vaiheet tulevat tutummiksi. Näet prosesseja moniulotteisemmin ja erotat niistä vivahteita ja vaiheita. Tunnistat ajassa liikkuvien kysymysten ituja. Kaiken ohella sinä opit jatkuvasti jotain – itsestäsi ja muilta.

Fasilitaattorin kasvu kohti yhteisluovaa työskentelyä vahvistaa kykyä nähdä kollegojen erilaisia vahvuuksia siten, että ne tulevat esiin ja hyödynnetyiksi. Merkittävien kysymyksien tunnistaminen ja rohkeus niiden esiinnostamiseen vahvistuu. 

4. Yhteisluominen: miten luot merkityksellisiä keskusteluita yhdessä muiden fasilitaattorien kanssa? Miten tuet toisten vahvuuksia ja vahvistat yhteistä kannattelua ja ajattelua?

Art of Hosting- prosessit perustuvat yhteistyöhön; fasilitaattoreita on aina enemmän kuin yksi.  Suurin harjoitus onkin fasilitoida ja tehdä yhteistyötä kollegojen kanssa.

Miten olet osa oppivaa yhteisöä ja tuet viisaan yhteisön syntymistä? Siihen sisältyy kaikki: itsensä johtaminen, osallistuminen, muiden houstaajien kannustus ja tukeminen, toisten vahvuuksien näkeminen ja sitä kautta oppivan yhteisön rakentaminen.

Erillisistä minä-olennoista tulee me-olento.  Mahdollistamme yhteisön täyden potentiaalin. Yhteinen tie antaa paljon. Itsenstä johtamista, tasapainoilua, kuuntelua ja rohkeutta. Parhaimmillaan jokainen voi “levätä” yhteiskannattelun tilassa ja suunnata energiansa siihen, mikä tuntuu oikealta. Yhteiskannattelu on myös haaste: mitä tapahtuu ytimessä, heijastuu kokonaisuudessa. Jos fasilitaattoritiimi on ristiriitainen, se vaikuttaa myös lopputulokseen.

Kannattelun kautta fasilitaattorit tukevat tietoisemman yhteisön syntymisessä. Parhaimmillaan siitä tulee viisas, itseään kuunteleva yksikkö. Se luottaa kokonaisuuteen, osaa purkaa jännitteitään luovasti, ilmaisee ajatuksiaan ja käyttää resurssejaan viisaasti.

Sitoutuminen omaan kasvuun on merkittävä perusta myös vahvemmalle yhteistoiminnalle. Ensimmäisen ja neljännen “holonin” – itsensäjohtamisen ja oppivan yhteisön luomisen välillä – tapahtuu tiivistymistä. Yhteisluominen erilaissa kokoonpanoissa toteutuu harmonisemmin. Palvelutehtävä paremman kokonaisuuden luomiseksi on yhteistyön suurin tarkoitus: persoonat hioutuvat ja vahvistavat yhteistä viisautta.

Kolme asiaa tapahtuu kaiken aikaa: harjoittelu yhdistyy teoriaan ja osallistavien työkalujen käyttöön.

Yhteinen tarkoitus toimii kompassina

Yhteisten prosessien tärkeitä elementtejä ovat roolittomuus ja kokonaisuuden kannalta parhaan mahdollisen suunnan löytäminen. Jokainen prosessi on räätälöity. Tekemisen tärkein motiivi on kokonaisuutta palveleva tarve ja siitä kumpuava tarkoitus. Ihmisverkostot syntyvät kaikkia yhdistävän tarpeen ympärille. Kompleksisessa ja itseorganisoituvassa ympäristössä yhteydet voivat olla yllättäviä ja luoda nopeastikin erilaisia yhteistyöprosesseja. Ne myös tuottavat sellaisia ratkaisuja, joita hierarkkinen järjestelmä ei löytäisi. Perinteisen roolijaon sijaan etsitään yhteistä viisautta, jossa jokaisella osallistujalla on tasavertainen merkitys. Inspiraatio ja innostus ovat tärkeimpiä suunnannäyttäjiä.

Art of Hosting-fasilitaattorit pyrkivät kuuntelemaan sitä, mikä on jo syntymässä ja tekemään sen näkyväksi. Yhteisluodun suunnittelun kautta etsitään yhteisön tarvetta parhaiten palveleva tarkoitus, luodaan sille osallistava prosessi ja tehdään syntyvä sadonkorjuu näkyväksi. Jokaisella osallistujalla on yhtä suuri merkitys viisaan lopputuloksen syntymiseen.

Prosessien tietoinen rakentaminen

Fasilitointiprosessi kattaa suunnan, jota kohti ollaan menossa. Lopputulosta ja tarkkaa tavoitetta ei sen sijaan sanallisteta, jotta sen minkä pitää tapahtua, voi toteutua ilman rajoittavia oletuksia. Tarkoituksen löytäminen on pientä sipulinkuorintaa, sillä usein tarpeiden joukko osoittaa todellisen tarkoituksen ja suunnan vasta, kun ne on yksilöity tai niitä katsellaan eri näkökulmista. Art of Hosting-ajattelussa pyritään kurkistamaan verhon taakse, löytämään sellainen tarkoitus, joka yhdistää tarpeet ja voidaan muokata eri viiteryhmiä koskettavan kysymyksen muotoon.

Prosessien tietoinen rakentaminen syntyy yhteisluovan suunnitteluprosessin kautta, johon Art of Hosting tarjoaa hyviä työkaluja. Suunnitteluprosessi on samalla myös oppimismatka sekä fasilitaattorien että prosessin asianomistajien kesken. Kaikessa työskentelyssä, sekä suunnittelussa että fasilitointitapahtumassa, on aina avaava, emergentti ja sulkeva vaihe. Lopullinen paletti eri vaiheisiin soveltuvista menetelmistä valitaan mahdollisimman lähellä itse tapahtumaa, jotta yhteisluovan prosessin eri elementit ovat tulleet näkyviksi. Menetelmien valinnassa huomioidaan ennen kaikkea prosessin tarpeet, tarkoitus ja osallistujia parhaiten palveleva sadonkorjuu.

Vuorovaikutus ja dialogi:                                                                                  
Mihin kiinnität huomiota? Miten ilmaiset ajatuksiasi? 

Jotta asiat voisivat löytää kokonaisuuden kannalta parhaan suunnan, tapahtuu kohtaamisia ja keskusteluja. Fasilitaattori rakentaa tätä näkymätöntä kenttää kommunikointinsa ja läsnäolonsa kautta. Sanojen merkitys on suuri. Toisaalta mikään ei kuulosta aidolta, ellei siinä ole sisältöä ja sydäntä mukana. Oikeita sanoja ei voi opetella, sisäinen todellisuus heijastuu olemiseen.

Etsimme hyvää ja kiinnitämme huomiota siihen, mikä toimii ja tuottaa hyvän lopputuloksen. Sisäinen asento on arvostava, utelias ja oppiva. Rehellisyys, avoimuus ja rohkeus sanoittaa vaikeitakin asioita auttaa kokonaisuutta. Varjojen rakentava nostaminen valoon tarjoaa positiivista muutosvoimaa.

Itsensä johtamisen merkitys on jatkuvasti tärkeässä roolissa: millaisessa sisäisessä asennossa saavun paikalle ja kannattelen keskustelua?

Piirityöskentelyn kolmea ohjetta voi pitää kaikessa kommunikoinnissa hyvinä ohjenuorina:

puhu tietoisesti, tapahtuman tarkoitus huomioiden

keskity kuuntelemiseen

huolehdi kokonaisuuden hyvinvoinnista

Kuvat:

Kirsi Joenpolvi                                                                                                                                      Learning Village Copenhagen 2012

Kansainvälinen Art of Hosting-verkosto

 

Alkukipinöistä tietoisuuden kasvuun

8 Breaths of Design  on Art of Hosting- prosessien kokonaisvaltaisin suunnittelun apuväline, joka pitää sisällään suunnittelun, toteutuksen sekä sadonkorjuun jälkeisen reflektoinnin. Erona toiseen samantyyppiseen, ns.kaordisiin askelmerkkeihin (kts. artikkelini Chaordic Stepping Stones- askelmerkit järjestyksen ja kaaoksen reunalla.) 8 Breaths of Design kattaa myös tapahtuman jälkeisen sadonkorjuun ja reflektoinnin.

Matka kahdeksan (tai versiosta riippuen kuuden tai seitsemän) henkäyksen välillä tehdään aina kaaoksen ja järjestyksen rajapinnassa.

 

Perinteiseen suunnitteluun verrattuna osallistavan prosessin suunnittelu on matkustamista karttapisteiden välillä. Jokaista eteentulevaa asiaa ei voi ennustaa etukäteen eikä kaikkeen voi varautua yksityiskohtaisesti. Tärkeintä ovat kompassi (tarkoitus), hyvät kysymykset, yhteinen läsnäolo sekä tietenkin oikeat matkakumppanit. Osa prosessista tapahtuu vaistoja seuraamalla.

Yhteistä matkan kaikille etapeille on vahva yhdessäluomisen teema. Aluksi kutsuvan ryhmän kesken, sitten ydinryhmän ja viiteryhmien edustajien kesken ja lopulta tilaisuuteen osallistuvien kesken.Tapahtuman jälkeinen sadonkorjuu, reflektointi ja pitempiaikaisen viisauden syntyminen vaativat yhtä lailla yhdessäluomista, silloin laajempien verkostojen kesken. Ilman niitä joille prosessista ja sen esiinnostamista teemoista ja tärkeistä kokemuksista voi jakaa, syvempi systeeminen oivallus ja tietoisuuden kasvu eivät saavuta täyttä potentiaaliaan.Kollektiivisen viisauden rakentuminen  vaatii yhteistä pohdintaa ja kannattelua. Pidemmällä aikavälillä jakaminen saa uusia kerroksia, ja kiteytykset luovat pohjaa seuraaville prosesseille.

                              Show up

                                   Be present

                                       Tell the Truth

                                               Let go of it

                                           – Angeles Arrien – 

Jokainen kahdeksasta henkäyksestä pitää sisällään avaavan, emergentin ja sulkevan vaiheen. Henkäys on aalto, jossa tutkitaan kysymyksen muodossa tapahtuman kannalta oleellisia asioita. Usein yhden tapaamisen tai keskustelun aikana keskitytään yhteen tai korkeintaan kahteen aaltoon. Prosessisuunnittelussa kolme ensimmäistä tapahtuvat ennen fyysisistä tapahtumaa, toiset neljä-viisi tapahtuman jälkeen. Kokonaisuudessaan kahdeksan henkäystä ovat mikroprosesseja, jotka muodostavat katkeamattoman ketjun allaolevan kuvion sisään.

 

Henkäys = avaava, emergentti ja sulkeva tila

Avaavaa prosessia kutsutaan divergentiksi. Mennään kohti tuntematonta, avataan tietoisesti uusia ovia, ollaan avoimia  ideoille, annetaan tilaa luovuudelle. Liian tiukka minuuttiaikataulu voi tappaa hyvän avaavan prosessin.

Avaavan vaiheen jälkeen tullaan vyöhykkeelle, jossa asioita ja ideoita alkaa pulpahdella pintaan. Ollaan emergentissä vaiheessa. Usein ennen selkeyttä saattaa tuntua kaaosmaiselta, mutta varjoillakin voi olla hyviä tarinoita ja viisautta kerrottavanaan. Emergentin vaiheen runsaus, epätietoisuus ja hetkellisyys tarjoavat ponnahdusvoimaa selkeyttä kohti.

Kun taustatietoa on tarpeeksi, edetään sulkevaan, konvergenttiin vaiheeseen. Valitaan etemisreittejä, tehdä suunnitelmia, lyödään lukkoon aikatauluja.

Luovasti ajatellen em. askelmerkkejä voi käyttää sisäkkäin 8 Breaths of Design´n kanssa. Askelmerkit toimivat kompassina fyysiseen tapahtumaan asti, mutta 8 Breaths of Design auttaa hahmottamaan kokonaisprosessia myös fyysisestä tapahtumasta eteenpäin.

I henkäys: tunnistaminen

Jokin asia alkaa kutkuttaa. Se pyörii päässäsi, yhdistyy asioihin joita teet. Kerrot siitä muille, asia alkaa kiinnostaa muitakin. Aihe liittyy tarpeeseen, johonkin joka kaipaa selkeyttä tai tasapainoa. Joskus tämä vaihe tapahtuu hitaasti, joskus se on kytenyt pinnan alla pitkään. Yhteinen sitouminen työhön saattaa ryöpsähtää pintaan nopeastikin. Kun sitoutuminen on tapahtunut, syntyy kutsuva ryhmä (Calling Team). Portti toiseen henkäykseen alkaa aueta.

Ensimmäinen henkäys yhdistyy kolmeen ensimmäiseen askelmerkkiin (Chaordic Stepping Stones) seuraavien kysymysten muodossa:

Tarve: mikä tarve projektilla/tapahtumalla on?

Tarkoitus: mikä projektin tarkoitus on?

Periaatteet: millaisia periaatteita yhteisessä työskentelyssä on?

Yhdessäluomista tapahtuu kutsuvan ryhmän sisällä.

II henkäys: selkeys

Keitä muita tarvitaan kannattelemaan ideaa? Mikä on idean syvempi päämäärä?

Miten päästään tarpeesta tavoitteeseen? Millaisia ihmisiä tarvitaan mukaan? Kenellä on kokemusta ja intohimoa saavuttaa se päämäärä, jota projekti tai hanke edustaa?

Ideasta tulee selkeä, mukaan tulee lisää kannattelijoita. Muodostuu ydinryhmä (Core Team.)

Yhteys neljänteen ja viidenteen askelmerkkiin rakentuu seuraavien elementtien muodossa:

Ihmiset: mille viiteryhmille työ voisi olla merkityksellistä? Ketkä kuuluvat ydinryhmään, ketkä sidosryhmiin, keitä halutaan mukaan osallistujiksi? Ketkä ovat kiinnostuneita kuulemaan työstämme? Kuka vaikuttaa projektin resursseihin? Kuka tekee päätöksiä? Kenen osaamista ja intohimoa tarvitaan?

Sadonkorjuu: millainen sadonkorjuu tekee työstä merkityksellistä?Millainen sadonkorjuu palvelee em. viiteryhmiä? Millaiset sadonkorjuualustat olisivat tapahtumalle hyödyllisiä? Millainen palautemenetelmä tukisi ja nopeuttaisi oppimista ja suunnitelmien toteuttamista? Tärkeää muistaa: onnistuneen sadonkorjuun suunnittelu on vähintään yhtä merkityksellistä kuin onnistuneen kokouksen.

Käsite: miltä projeti näyttää lentokoneesta katsottuna? Millainen symboli tai kuva kertoo sen ominaispiirteistä?

Rajoittavat oletukset: mistä pitää luopua samalla kun luodaan uutta? Mitä huolia tai pelkoja nousee esiin kohti uutta ja tuntematonta? Millaisia olisimme ilman niitä?

Yhdessäluomista tapahtuu ydinryhmän sisällä.

III henkäys: kutsuminen

Kutsumisprosessi on ollut käynnissä jo kauan ennen kuin fyysinen kutsu lähtee maailmalle. Yhdessäluominen ja keskustelut ovat antaneet selkeyttä työn tarpeesta, tarkoituksesta ja viiteryhmistä.

Missä kokoontuminen tapahtuu? Millainen viesti valitulla paikalla voisi olla?Miten kutsu palvelee projektin tarvetta ja tarkoitusta? Ketkä ovat kutsujia? Millainen kutsu houkuttelee tiettyjä sidosryhmien edustajia?Mitkä viestintäkanavat tavoittavat heidät parhaiten? Näihin kysymyksiin on hyvä palata yhä uudelleen.

Askelmerkeistä seitsemäs on selkiintymässä:

Rakenne: Millainen rakenne palvelee tarvetta, tarkoitusta, houkuttelee osallistujia osallistumaan tapahtumaan ja sopii yhteen tapahtuman konseptin kanssa?

Yhdessäluomista tapahtuu viiteryhmien ja potentiaalisten osallistujien kanssa.

IV henkäys: tapahtuma

Tapaaminen osallistujien kanssa. Oikeat ihmiset saapuvat paikalle. Tapahtuu se, minkä kuuluukin tapahtua.

Käydään keskusteluja valitun rakenteen kannattelemana. Tutkitaan kutsuvaa kysymystä, etsitään yhteistä tarkoitusta ja suuntaa. Annetaan sadonkorjuun syntyä.

Kaikkia askelmerkkejä yhdistävää yhteisluomista tapahtuu osallistujien ja ydinryhmän kesken.

V henkäys: sadonkorjuu

Korjataan sato. Tehdään viisaita päätöksiä seuraavista askelista. Jaetaan sato kaikkien siitä kiinnostuneiden kanssa.

VI henkäys: action!

Toteutetaan keskustelujen perusteella syntyneitä päätöksiä. Suoritetaan tietoista seurantaa, jatketaan oppimismatkaa. Pidetään mielessä kokonaisprosessin tarkoitus. Tuetaan parhaalla mahdollisella tavalla itseohjautuvuutta.

VII henkäys: reflektointi ja oppiminen

Pohdintaa ydintiimin ja tärkeimpien viiteryhmien kesken: mitä olemme oppineet? Olemmeko löytäneet yhteyden tarpeisiin ja tarkoitukseen? Mitkä ovat seuraavat pitkän ajan tavoitteet? Mitä niistä voisi seurata? Onko jotain, mitä pitäisi tehdä nyt?

VIII henkäys: yhdistäminen tietoisuuteen

Kaikki kahdeksan henkäystä ovat mikroprosesseja, jotka sijoittuvat jättikokoisen avaavan, emergentin ja konvergentin prosessin sisälle.

Koettu prosessi on osa kokonaisuuden virtaa, joka kasvaa ja muuttuu joka hetki. Kun tapahtumista on mennyt tarpeeksi aikaa, mennyt saa uuden merkityksen. Se tulee osaksi tietoisuutta – sekä yksilö- että kollektiivisella tasolla. Prosessin osapuolet hengittävät kokemusta tietoisuuteensa ja vahvistavat näkymätöntä yhdessäluomisen kenttää. Jalostunut kokemus muuntuu viisaiden päätösten pääomaksi.

 

 

Kuvat: Art of Hosting network

 

Minua on aina kiinnostanut, mitä ryhmien taustalla tapahtuu. Mikä toimii, mikä ei – ja miksi? Energian laki toimii joka tapauksessa, olipa kyseessä sitten oma elämä, organisaatio tai muu kokonaisuus, joka on osa elävää systeemiä. Omanlaisensa salapoliisitehtävä on siis miettiä, miksi jotkut asiat menevät mönkään tai sitten loistavasti. Onko kenties rynnätty liian nopeasti sulkevaan, konvergenttiin vaiheeseen ja toiminnan tarve on jäänyt epäselväksi tai – kun kaikki meni nappiin, oliko kyse hyvästä systeemisestä suunnittelusta ja onnekkaista sattumista?

Osallistavat prosessit tapahtuvat pääosin ihmisten kanssa, ja silloin mukaan tulee myös muuttuja X. Arvaamaton elementti, joka antaa elämälle mielenkiintoisen lisämausteen. On myös niin erilaisia ihmistyyppejä. Jotkut saavat siivet alleen, kun päästään puhumisesta tekemiseen, toiset pohtivat asioiden taustoja syvällisemmin ennen kuin tekevät mitään.

Fasilitoinnissa hauskaa on juuri se, että kaikki tekemisen vaiheet ovat tärkeitä. Myös erilaisilla ihmisillä on tärkeä merkitys. On vain tunnistettava, milloin mikäkin vaihe on valloillaan, ja tuettava kulloinkin tarvittavaa maaperää ja toimintatapoja. 

Askelmerkit kaaoksen ja järjestyksen reunalla

Art of Hosting-työskentelyfilosofiassa pysytellään tietoisesti kaaoksen ja järjestyksen rajapinnalla. Suunnittelu on spiraalinomaista ja monikerroksista, ja moneen asiaan palataan yhä uudelleen.

Kaaoksen ja järjestyksen reunalla tapatuvissa prosesseissa on aina kolme eri vaihetta; avaava (divergent), itseohjautuva (emergent) ja sulkeva (convergent).

Jos mietitään esimerkiksi tulevaisuudessa toteutettavaa tapahtumaa,  Chaordic Stepping Stones toimii kompassina avaavan vaiheen läpi ja antaa suuntaa emergenttiin tilaan asti, joka on itse tapahtuma. (Tästä lisää artikkelissa 8 Breaths of Design.)

Askelmerkit muodostavat sopivan väljän strategisen suunnittelualustan projekteille, joiden lopputulosta ei voida ennustaa, mutta joiden tarkoituksena on valjastaa kollektiivinen älykkyys tuottamaan mahdollisimman hedelmällinen sato.

Jokainen askelmerkki sisältää kysymyksen, johon vastaamalla aktivoidaan seuraava astinkivi. Toisaalta vaiheita tarkennetaan ja käydään läpi useampaan kertaan, joten kyseessä on myös itseään ruokkiva spiraali, jonka ympärillä harjoitetaan jatkuvaa yhdessäluomista.

1. Tarve

Mikä on tapahtuman/projektin tarve, mikä siinä aiheuttaa värinää kutsujissa? Mikä pelottaa niin houkuttelevasti, että siihen tartuttava vaikka haasteitakin on tiedossa? Tässä vaiheessa tarpeita voi olla useampiakin eikä niiden listaamista kannata karsia.

2. Tarkoitus

Mikä on tapahtuman tarkoitus? Millainen lause kokoaisi tarpeet selkeään ja kattavaan muotoon? Voiko ne pukea kysymykseksi, joka tiivistäisi asian ytimen? Työskentelyn keskiössä oleva Calling Question-kutsuva kysymys- tekee vahvasti tuloaan. Selkeyttä etsiessä on hyvä palata uudelleen tarpeisiin ja etsiä sieltä punaista lankaa.

Chaordic Stepping Stones on spiraalinomainen ketju, jossa tarkoitus saa ravintoa sekä sitä edeltävästä että seuraavista askelmerkeistä, erityisesti tarpeista ja ihmisistä.

3. Periaatteet

Mitkä ovat tapahtumaan liittyvät työskentelyperiaatteet? Miten ne liittyvät tarpeisiin ja tarkoitukseen? Jos mahdollista, ne olisi hyvä kertoa myös kutsussa, jotta osallistujat ovat tietoisia, millainen tapahtuma on tulossa. Se voi myös lisätä heidän kiinnostustaan.

4. Ihmiset

Keitä tämä värinää aiheuttava asia erityisesti koskee? Millaisista alaryhmistä on kysymys? Visuaalisesta kartasta on usein apua sidosryhmien hahmottamisessa.

Ketkä ovat kutsujia, ketkä kuuluvat ydintiimiin, ketkä sidosryhmiin, keitä halutaan mukaan osallistujiksi? Entä keitä ei haluta? Onko heillä annettavaa esimerkiksi rajoittavien oletusten saralla (kts. 6.kohta) ?

Millainen kutsu houkuttelee paikalle monimuotoisen osallistujajoukon? Kutsuja voi olla useampiakin. Jotkut muodot sopivat jollekin kohderyhmälle paremmin.

Sadonkorjuu: ketkä ovat kiinnostuneita prosessin tuloksista? Millainen sadonkorjuu palvelee eri sidosryhmiä? Miten tämä huomioidaan prosessin vaiheissa?

5. Konsepti

Kun tapahtumaa katsotaan lentokoneesta kymmenen kilometrin korkeudesta, millainen kuva siitä muodostuu?  Löytyykö sille jokin symboli? Silta, kartta, lähde, benji-hyppy? Liittyykö sen muotoon jokin työskentelykonteksti- esim. U-prosessi?

 6. Rajoittavat oletukset

Kun tapahtumalle on löytynyt sitä sopivasti luonnehtiva yläkäsite tai muu vertauskuva, onko siihen myös sisäänkirjoitettu oletuksia, joista on vapauduttava?

Mitä ne voisivat olla –  esimerkikisi suhteessa asiantuntijuuteen, sosiaalisiin ja organisatorisiin hierarkioihin, työskentelyfilosofiaan, kohderyhmiin tai prosessin lopputulokseen? Millaisia rajoja on rikottava?

Mikäli rajoittavat oletukset ovat erityisen vahvoja ydintiimin sisällä, The Work- harjoitukset (http://thework.com/sites/thework/suomi/) ovat eräs vaihtoehto prosessin etenemiselle.

 7. Rakenne

Millainen prosessin rakenne palvelisi tapahtuman taustalla olevia tarpeita, tarkoitusta, periaatteita, sopisi osallistujille sekä istuisi yhteen tapahtuman laajemman symboliseen käsitteen kanssa?

Millainen osallistava rakenne sopisi tapahtuman luonteeseen? Millaiset aikarajat tapahtumalla on?

Suunnittelussa on hyvä lähteä liikkeelle isommista kokonaisuuksista ja edetä sitä kautta pienempiin yksityiskohtiin.

1.- 7. =8. Yhdessäluomisen harjoitus

Jokainen askelmerkki sisältää yhdessäluomista eri tahojen kanssa. Chaordic Stepping Stones voidaan  esittää spiraalina, jonka keskellä on yhdessäluominen ja muut askelmerkit sen ympärillä, jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Kuvat: Kirsi Joenpolvi, Irmeli Aro, HIAP, Art of Hosting Network

HOW TO MAKE A DIFFERENCE
– COLLECTIVELY AND INDIVIDUALLY?
26.-31. May 2016 in Helsinki, Finland

Welcome to the second Learning Village in Finland.

The world  is changing rapidly. Communities are looking for new working practices and creative solutions. People are being pushed beyond their comfort zone. The pressure can however be a fruitful source for transformation. Communities can support individuals to find their integrity and courage to stand up in a community. And furthermore – wiser communities can make a difference in a society.

How can we reach a place where individualism and collectivism can fruitfully bloom, side by side?

The Calling Question for the second Learning Village will be exploring what is needed – both from us and our communities – to make a difference in a society? How can we  support and help each other to flourish while taking care of the collective? 

What is a Learning Village

The general purpose of the Learning Village is to come together, share and reflect on your questions, inspire each other, bridge people and projects, work together, and strengthen our relationships through our conversations and stories. You are welcome to invite friends and colleagues you wish to share the journey with.

Since this is also a meeting of practitioners using participatory approaches,  we can exchange experiences and learn from our practices. Methods will not be taught; but there will be opportunities to practice and methods will be introduced if used (e.g. Open Space and Circle Work).

We will live and work on the historical fortress island of Sveaborg in Helsinki. Sveaborg is a UNESCO World Heritage Site in maritime environment and surrounded by nature and layers of history.

Three stages of the Learning Village week

Design and Settle (1,5 days) – Thu 26. – Fri 27.5.2016
Settling down in Sveaborg and living it’s historical and natural beauty in the Helsinki archipelago. You are welcome to prepare the premises and spirit of the learning village, hang around with others or be helpful in any other way. If you wish to take part in the designing and hosting, please contact anyone in the calling team. The info can be found at the section Hosting.

LEARNING VILLAGE (4 days) – Fri 27. – Mon 30.5.2016
Exploring the ways in which we want to work and live together. We are living our future by exploring and listening to where we are and where we want to go. We are finding wise ways forward and witnessing each other into our individual and collective potential. We will use circle and Open Space and other participatory methods that the villagers are inspired to use together.

Post learning village reflection (1,5 days) – Mon 30. – Tue 31.5.2016
The premises and accommodation are available for slow check-outs. There is time to create self-organized activities, spontaneous post-workshops, space for reflection and time to explore surroundings in good company or just to hang around and do nothing.

 

More info: https://learningvillagesveaborg.wordpress.com